Kyseessä on kokoelma länkkärinovelleja, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1959-1985, toimittanut Juri Nummelin. Kokoelman esipuheessa on myös Nummelinin erinomainen esitys Suomi-länkkärin taustasta, hyvä kooste kotimaisesta palasta kirjallisuudenhistoriaa eli suomalaisen lännenromaanin vaiheet. Suosittelen!
Novellit ovat ilmestyneet eri aikoina, eri julkaisuissa. Yhteistä on vain aihe. Skiftesvikin novelleista ensimmäinen onkin FinnWest-sarjasta, kuuluisa Wild Finn, Juho Kaaponpoika Helapää ratsastaa jälleen seikkailuihin. Muutkin novellit ovat erittäin hyviä ja toimivia, henkilöineen ja uskottavine ympäristöineen. Karpelan novellit ovat ehkä hieman kovaksikeitetympää tavaraa, mutta länkkäreitä yhtäkaikki. Pääosassa mies, hevonen ja aseet, taustalla ehkä nainen… vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää! Yllättävän kekseliäitä ja kieroja ratkaisuja myös, nautittavaa luettavaa välipalaksi.
Minua kiehtoo se, että edelleenkin vanhemmat ystäväni lukevat näitä kokoelmia, yhä uudestaan ja uudestaan. Se on ehkä ainut heidän tuntemansa kirjallisuuden laji. Pääasia kuitenkin, että he lukevat. Kieli on näissäkin erinomaisen elävää ja hyvää, ei mitään hätäistä kirjoitelmaa. Aiheet toimivia ja koskettavia, jopa miesten mielestä – miehillehän nämä on suunnattu. Minä kyllä tunnustan myös aikanani näitä lukeneeni, kukapa ei olisi. Kolmiokirjaa voisi kiittää siitä, että sen kautta moni tunnustettu kirjailija on saanut ensimmäiset tarinansa julki tai myöhemmin rahaa elantoon, kun muut julkaisukanavat ovat pettäneet. Eli kaikki kunnia Kolmiokirjalle, eräänlaisena kirjailija-akatemiana sekin on toiminut ja toimii edelleen!
Turbator kokoelman kustantajana on puolestaan taas tehnyt yhden kulttuuriteon eli saattanut erään genren lajityypin edustajia yksiin kansiin. Valitettavasti vain kahdelta kirjailijalta, Suomessa näistä on leipä lohjennut kymmenille kirjoittajille aikanaan. Hienoa työtä! Tästä vain iltalukemiseksi ja aamulla voikin herätä ruudinkäryä haistellen ja sängyn vierestä hylsyjä keräillen.