Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tästä kirjasta on kirjoitettu jo aika paljon, ja suurimmassa osassa arvioita on kiinnitetty huomiota samaan kysymykseen: miksi näin hyvä kirja käännettiin vasta nyt suomeksi, kun alkuteos on kolmisenkymmentä vuotta vanha? Tähän kuoroon voin kyllä liittyä täysin äänin, sillä Toisissamme kiinni oli merkittävä lukukokemus, syvä ja oivaltava ja ajatuksia herättävä. Oli usein vaikeaa pitää mielessään, että se on todellakin muistelma eikä romaani.
Kirja tapahtuu useassa aikatasossa: kehyskertomuksessa Vivian ja hänen äitinsä Bess käyvät kävelyretkillä Manhattanilla. Hetkessä heidän muistonsa vievät äidin ja tyttären entisiin aikoihin Bronxin juutaisyhteisöön, sen ihmisiin, heidän suhteisiinsa ja yhteiskunnalliseen todellisuuteensa. – Läpi kirjan kulkee ajatus siitä, että Vivian vanhempineen ovat hyvin maallistuneita juutalaisia, heidän yhteydessään ei puhuta kosher-ruokavaliosta tai sapatin vietosta. Mutta kuitenkin jokin omanlaatuisensa side heillä on tähän kulttuuriin, sillä kun kristillisistä lähtökohdista oleva yhtä lailla maallistunut Nettie muuttaa taloon, on hän koko ajan erilainen, toinen, eikä hänen reipas elämäntapansa ainakaan vähennä tätä toiseutta.
Bessin ja Vivianin suhde on parhaimmillaankin hyvin ristiriitainen, hyvin selkeä esimerkki viha-rakkausuhteesta. Vivian lähtee yliopistoon, tempoo äitinsä ja varaäidikseen muodostuneen Nettien välillä ja yrittää jossain välissä kuunnella oman mielensä ääntä. Bess on häntä kohtaan usein hyvin ilkeä – jotenkin minulle tuli kaukaisesti mieleen heidän suhteestaan Golnaz Hashemzadeh Bonden upea teos Olimme kerran, joka on ainakin minun lukemieni kirjojeni joukossa yksi parhaita äidin ja tyttären vihan ja rakkauden kuvaajia.
Keskeisenä kirjassa kulkee myös muistamisen teema. Tytär ja äiti muistavat asioita luonnollisestikin eri tavoilla, heidän näkemyksensä vaikkapa hieman kevytkenkäiseksi osoittautuneesta Nettiestä on erilainen. Mutta aivan loppupuolella, Bessin muistin jo haurastuessa, Vivian sanoo ohimennen äidilleen, joka ei muista entisen työpaikkansa nimeä mutta jonka Vivian muistaa helposti: ”Minä säilytän nyt sinun elämääsi, äiti.” – Vivian antaa joissakin asioissa rakkauden kulkea vihan ylitse, hän lupaa kuljettaa äidin muistoja eteenpäin, kohti mahdollisia tulevia sukupolvia.
Hieno ja kaunis kirja, todellakin lukemisen arvoinen.
