Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun tätä kirjaa alkaa lukea, on aluksi vähän hukassa, niin kuin päähenkilö Tinokin. Hän on syrjäytynyt, viihtyy omissa oloissaan ja pakenee kaikkea, ennen kaikkea itseään tai sitä olotilaa.
Mielenkiintoiseksi tarinan tekee jo sekin, että kun Tino on yksin, hän saa seuraa. Aina joku jo kuollut kirjailija tulee hänen vierelleen, juttelee ja antaa ohjeita. Ensin sitä on, että mikä tämä juttu on, mutta pikkuhiljaa alkaa jo kaipailla heitä. Bukowski on juuri niin räävitön, kun voisi kuvitella, ja Jane Austen hillitty.
Tino tapaa kuitenkin eräänä yönä tytön, jonka kanssa he pöllivät asuntoauton. Sitä ennen Tino on tavannut Mirjamin. Mirjam pakenee väkivaltaista miestään tyttärensä Tuulin kanssa. Alkaa omanlaisensa seikkailu. Pienellä Tuulilla on mielikuvitushahmo Lemppa, jolla on myös oma roolinsa.
He matkustavat pitkin Itä-Suomea, kunnes on pakko palata. Tekisi mieli kertoa lisää, mutta en voi, ettei menisi ihan koko hohto. Hohtoa tässä kirjassa kuitenkin on, ja se on se fiilis, mikä tässä on kaiken aikaa mukana. Ja toivo niin ikään!
Mooses Mentula osaa hyvin kertoa henkilöistä ja siitä, millaisia he ovat ja mitä tuntevat. Jokainen kirjan hahmo alkaa elää hyvin elävästi ja alkaa toivoa, että kaikille kävisi hyvin.
Miten sitten käy, niin se on monien mutkien takana ja se selviää vain lukemalla.
