Pitkän linjan kirjailija Tittamari Marttinen tarttui säeromaaneihin vuonna 2023 julkaistussa Tähdet syntyvät sattumalta -kirjassaan. Sen kerrottiin avaavan uuden Rakkausmyrsky-trilogian ja nyt on julkaistu trilogian toinen osa, Toinen sadetta, toinen tuulta. Sarjakirjoista ei kuitenkaan ole kyse, sillä uusi teos ei jatka edellisen kirjan tarinaa. Tämä on täysin itsenäinen kertomuksensa, jota yhdistää edelliseen vain tunteikas rakkausaihe ja säeromaanimuoto.
Kirjan päähenkilö on Jannico, omissa maailmoissaan viihtyvä meikkejä ja kauniita asioita rakastava erikoistapaus, jolla on yksi paras ystävä ja se riittää. Sitten tulee Jessa, johon Jannico salamarakastuu välittömästi. Suhde ei kuitenkaan ole helppo.
Mä olen sadetta, siksi
mä rakastuin tuuleen,
joka riepottaa sadetta mukanaan
paiskaa pisarat ympäri maisemaa
kuin jonkun vanhan rakkauden tuhkat
höyhenet lehdet perhoset
Jannico on kuitenkin valmis heittämään kaiken varovaisuuden ja itsesuojelun menemään. Toinen sadetta, toinen tuulta kuvaakin tällaisen hullun rakastumisen vaikeuksia hyvin. Jessa ei ole aina luottamuksen arvoinen, eikä tarjoa turvallista ihmissuhdetta. Jannicolle avautuu elämässään uusia mahdollisuuksia, joihin hän menestyksekkäästi tarttukin, mutta samalla hän roikkuu Jessassa kiinni.
Aikamoista draamapyöritystä tämä tarina on. Minun makuuni se lähti vähän liiaksikin kierroksille; vähän maanläheisempi Tähdet syntyvät sattumalta oli kiinnostavampi. Jannico on päähenkilönä kyllä kiinnostava, mutta kaikki ympärillä tapahtuva pyöritys menee aika lujaa. Mutta kai tällaistakin on, ja ainakin tarinassa riittää dramaattisia käänteitä (ja jos ei lue turhankin perinpohjaista takakansitekstiä, ne tulevat jopa yllätyksenä).
Säeromaanien ja tunteikkaan rakkausdraaman ystäville Toinen sadetta, toinen tuulta epäilemättä toimii hyvin. Onnellinen loppukin järjestyy, mutta ei ehkä aivan odotetuimmalla tavalla. Kaikkiaan siis oikein myönteinen lukukokemus, vaikka kirja ei ihan uusien säeromaanien terävimpään kärkeen minun listoillani ylläkään.