Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Markku Envallin uuden kokoelman esseet liikkuvat omien kokemusten ja huomioiden lisäksi elokuvissa sekä kirjallisuudessa. Tyyli vaihtelee syvien ajatusten kerronnasta analyysiin ja lyhyempään, kriittiseenkin sanailuun. Parhaimmillaan esseet ovat kuin hyviä keskusteluja, jossa lukija tuntee olevansa mukana.
Mielestäni parhaat tekstit ovat heti kirjan alussa. Ylistys kävelemiselle sekä pohdinta hiljaisuudesta ovat antoisaa luettavaa. Kävelemistä kirjoittaja kuvaa vahvimmaksi, ellei viimeiseksi keinoksi, jolla ihminen voi tuntea itsensä nuoreksi. Hiljaisuus tai ainakin sen käsite on hänen mielestään muuttunut. Ennen se tarkoitti puhumattomuutta, nyt enemmän hiljaisuutta hälinältä ja koneiden ääniltä.
Runoilijoista käsiteltäväksi pääsevät Johan Ludvig Runeberg, Uuno Kailas ja Saima Harmaja. Lyriikan tai elokuvien tulkinta, paloiksi pilkkominen ja analysointi tuntuu olevan Envallille mieluisa laji. Runojen setviminen tosin menee välillä liian yksityiskohtaiseksi. Sen sijaan Raamatun tuhlaajapojan tulkinta on erittäin mielenkiintoinen.
Kokoelman loppupuolella Envall siirtyy ammattinsa pariin, kun teemoina ovat muun muassa kirjailijan terveys sekä joutuminen leipätyönsä ohella markkinoijaksi. Kirjan päättävä ”Tuote-esittelijä” kuvaa kirjailijan ongelman lisäksi osuvasti koko nykymaailman menoa, jossa tulee turhan usein vastaan tilanteita, jossa tärkein taito olisi itsensä markkinoiminen.
Ajatuksia herättäviä ja rohkeasti kirjoitettuja esseitä.
Kirjailija ei ole se joka osaa kirjoittaa, vaan se jonka täytyy kirjoittaa.
