Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Muutama vuosi sitten Vanhatalolta ilmestynyt autobiografinen Keskivaikea vuosi puhutteli rehellisyydellään. Se oli suoraa tekstiä masennusdiagnoosin keskeltä. Nyt ilmestynyt Toinen elämä on luontevasti edeltäjänsä jatkumoa, avointa ja rohkeaa puhetta ihmisolon kivuista. Nyt valokeilassa ovat keski-ikäisyyden herättämät kysymykset. Nuoruuden valinnat on tehty toisin eväin ja toisessa ajassa, jonka päälle aikuisuus on rakentunut. Keski-iässä on jonkinlaisen välitilinpäätöksen aika, kun nuoruus on auttamattomasti takana, mutta vanhuuskin tuntuu vielä jokseenkin kaukaiselta.
Alkuun Pauliina Vanhatalo määrittelee itsensä liian tavalliseksi, jotta hänen tekemisistään voisi saada aikaan lukijaa kiinnostavan juonen. ”En minäkään jaksaisi seurata sarjaa, jonka keskushahmo vain ajattelee ja lukee, pesee pyykkiä ja täyttää tiskikonetta.” Tämän toteamuksen jälkeen hän avaa lukijalle sisäisen maailmansa rikkaudet. Hän pohtii nuoruuttaan, jota kokee eläneensä jollain tapaa marginaalissa muihin ikäisiinsä verrattuna. Kapina ja kotibileet tapahtuivat toisaalla, kun Pauliina istui kirjojensa parissa ja otti vastuulleen musiikinopetusta ja muita tehtäviä. Tuli aikuisuus, mies ja lapset, kodin remontointikin. Kaikki hyvässä paketissa, kaikki sinänsä kohdillaan – mutta myös vähän tylsää, jos valintojen aika onkin jo ohi. Ohi se jännitys, mitä elämässä voisikaan tapahtua, mihin omat ratkaisut voisivat johtaa! Iso osa elämää on väistämättä ohi, mutta luopumisen rinnalla elää myös halu kokeilla vielä uusia juttuja.
Pauliina Vanhatalo kertoo tässä kuten aiemmassa kirjassaankin paljon perheestään. On häkellyttävää lukea, miten hän ruotii parisuhdettaan ja tavallaan riisuu niin itsensä kuin miehensäkin lukijansa edessä. Kuitenkin juuri tuo rehellisyys on kirjan kantava voima. Lukijan on helppo samastua hänen ajatuksiinsa ja löytää yhtymäkohtia omaan elämäänsä. On terapeuttista lukea esimerkiksi kirjailijan kuvauksia toiseuden tunteesta ja siitä, että toisinaan ihminen menettää sellaistakin, mitä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Ja yllättäen se tavallinen onkin ihan äärimmäisen kaunista ja kiinnostavaa, juonen kanssa tai ilman. Alkuvuoden kirjoista yksi puhuttelevimpia!
