Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Siihen nähden, miten paljon Suomessakin vuodessa toimistoissa vietettyjä henkilötunteja kertyy, aiheesta on verrattain vähän runoutta. Mieleen tulee tuoreista Petra Vallilan oivallinen Ehkä, joka hyödyntää kuivakkaa yrityskieltä ja siten vie lukijan toimistojen maailmaan. Se on kuitenkin varsin abstrakti verrattuna Satu Mattila-Laineen Toimitilaan, joka on runoelma ”yhden konttorin yhden työntekijän yhdestä päivästä”.
Kaikki alkoi niin,
että tehtiin kolmikerroksinen,
monihaarainen rakennus
(paikallavalettua betonia) 1974.
Kuten tämä kokoelman alusta löytyvä runo toteaa, 1970-luvulla tehdyn toimistorakennuksen toisessa kerroksessa työskentelee vähemmän väkeä kuin aikaisemmin. Tietokoneiden keskellä tarvitaan kuitenkin perinteistä konttorirottaa.
On käytävien muotokuvien rypistyneet otsat, kahvihuoneen heimot (“Kauimmassa pöydässä siivoojat / vaitonaisina, yhteenkuuluvuus tihentyy”), toimistojuorut, köhisevät kopiokoneet, mikrossa lämmitetty lounas, TESit, asialistat ja muistiot. Kuka tahansa toimistossa työskennellyt, alasta riippumatta, tunnistaa tämän maailman.
Maailman konkreettisuus juurruttaa Toimitilan tosielämään. Sen vastapainoksi Mattila-Laine on antanut mielikuvitukselle siivet ja lähettää toimihenkilön mielen haaveilemaan maailmalle. Mielikuvitukselliset hetket ja vaikkapa viittaukset Bulgakoviin antavat kokoelmalle väriä ja sävyä, muutakin kuin toimistonharmaata.
Lopussa on ilahduttava lukijatyytyväisyyskysely, koska milloinpa nykyään voi minkään konttorin kanssa asioida ilman, että perään tulee jonkinlainen tyytyväisyyskysely. Tyylikästä! Toimitila on mainio runokokoelma, joka epäilemättä ilahduttaa toimistotyöläisiä.
