Luin aikaisemmin paljon englanninkielistä scifiä, mutta se harrastus on sittemmin jäänyt muun lukemisen jalkoihin. Nyt tuli ystävältä sen verran vakuuttava suositus uudesta scifikirjailijasta, jota ei ole vielä suomennettu, ja kun kirjoja oli vielä kirjastosta saatavilla, niin täytyihän Becky Chambersiin tutustua.
Romaanit voi jaotella karkeasti päämotivaatioltaan ainakin juonivetoisiin, tunnelman vuoksi luettaviin ja kielellisesti uraauurtaviin. Scifin puolelta löytyy paljon myös ideavetoista kirjallisuutta: monissa kovempaa scifiä edustavissa kirjoissa on paperinohuet henkilöt ja juoni vähän sinne päin, ja pääosassa on joku mielenkiintoinen idea. To Be Taught, If Fortunate lukeutuu vankasti tähän ryhmään, olkoonkin, että sen pieni henkilögalleria on mielenkiintoinen ja kaikkea muuta kuin paperinohutta.
Kirja kertoo Lawki 6 -tehtävästä, joka on avoimen avaruushankkeen Open Cluster Astronauticsin kansalaisrahoitettu, valtioista ja sotavoimista riippumaton tutkimusprojekti, jossa kartoitetaan maailmankaikkeutta kartoittamisen ilosta, ilman suunnitelmia siirtokunnista tai sotilasprojekteista. Lawki 6 on lähetetty tutkimaan neljää asumiskelpoista planeettaa punaisen kääpiötähti Zhenyin ympärillä: jäistä kuuta Aecoria ja maankaltaisia Mirabilis-, Opera- ja Votum-planeettoja.
Kirjan kertoja on Ariadne, tehtävän insinööri. Kaikkiaan matkalla on tiivis neljän hengen porukka, joka viettää lentomatkat keinotekoisessa horroksessa ja herää perillä tekemään tutkimustyötä. Yksi OCA-tehtävien oivalluksista on tehdä terraformauksen sijasta somaformausta, eli sen sijaan, että muutettaisiin ympäristöä ihmisille sopivaksi, muutetaankin ihmiset perillä odottaviin elinympäristöihin sopiviksi käyttäen entsyymejä, jotka esimerkiksi muuttavat tilapäisesti veren sisältämään jäänestoainetta, ihon kimaltamaan heikomman valaistuksen vuoksi ja elimistön kykeneväksi käyttämään kosmista säteilyä ravinnoksi.
Ariadne kertoo retkikunnan vaiheista neljällä planeetalla. Matkan varrella on paljon mielenkiintoisia näkökulmia. OCA:n tehtävät eivät ole yksisuuntaisia matkoja, niiltä palataan aina kotiin, mutta kun matka kestää vuosikymmeniä, on selvää, että perheenjäseniään tai kotiaan ei enää näe. Miltä se tuntuu? Miltä tuntuu kohdata maapallon ulkopuolista elämää? Millaista on nähdä jotain todella vierasta?
Tällaisessa kirjallisuudessa pakollinen osa on tiedon tarjoaminen, joka voi tapahtua joko informaation kaatamisena kurkusta alas väkisin, tai sitten tyylikkäämmin. Becky Chambers osaa tyylikkään infodumppaamisen taidon: huomasin moneen kertaan ilahtuvani siitä, kun Chambers kertoo jotain oivalluksia herättävää informaatiota. Tieteestä innostuvalle To Be Taught, If Fortunate on hyvää luettavaa. Juoni ei ole kirjan vahvuuksia, mutta napakan mittainen tarina sisältää sentään käänteitä, eikä ole vain tylsä matkakuvaus.
Henkilöt ovat perinteisissä scifikirjoissa monesti heikkoja. Tässä ei ole niin, vaan jokainen kirjan neljästä henkilöstä on omanlaisensa, ilmeikäs ja mielenkiintoinen hahmo, jolla on omat heikkoutensa ja voimavaransa, jotka tulevat kirjan aikana tyylikkäästi ilmi. Nykyaikaa on myös se, ettei henkilökaarti ole automaattisesti valkoinen miehistö. Suhtautuminen ulkoavaruuden elämään on samalla tavalla raikas: aluksen henkilökunnan avoimen utelias, kunnioittava ja nöyrä suhtautuminen on todella miellyttävää. Mitään suuria henkilödraamoja tarinaan ei sisälly, eikä varsinaista hahmojen kehitystä, mutta kyseessä onkin pienoisromaani, jonka pääpaino on muualla.
Toivottavasti Becky Chambers pääsisi jonkun kustantamon suomennoslistalle. Aion itse ehdottomasti seuraavaksi tarttua Chambersin arvostettuun Wayfarers-trilogiaan.