Bujar ja Agim ovat albanialaisia nuorukaisia 1990-luvulla. Maa rapistuu ympäriltä ja albanialaiset pakenevat joukoin muualle. Bujar ja Agimkin päättävät lähteä matkaan etsimään uutta alkua, Albaniaan he eivät enää mahdu.
Toisella aikatasolla, myöhemmin, kuvataan nuoren miehen matkaa maailmalla, pakolaisen vaiheita Italiassa, Espanjassa, New Yorkissa ja Suomessa. Kärsimyksiä, nöyryytyksiä ja vaikeuksia.
Tiranan sydän on ennen kaikkea kirja identiteeteistä. Tämä tiivistetään heti kirjan alussa:
Olen mies joka ei voi olla nainen mutta joka halutessaan voi näyttää naiselta, se on paras ominaisuuteni, naamioleikki jonka voin aloittaa ja lopettaa silloin kun minulle parhaiten sopii. […] Voin valita mikä olen, voin valita sukupuoleni, voin valita kansallisuuteni ja nimeni ja syntymäkaupunkini yksinkertaisesti avaamalla suuni. Kenenkään ei ole pakko olla se ihminen joksi on syntynyt, vaan itsensä voi koota kuin palapelin.
Kirjan päähenkilö muuttaa identiteettiään jatkuvasti. Miehestä tulee nainen, naisesta mies, aina tarpeen mukaan, mutta harvoin muiden mielestä oikein. Aina jonkun odotukset petetään, mistä seuraa järkytys, suuttumus ja raivo.
Kansallisuus on aivan yhtä vaihteleva käsite. Kun ei tahdo myöntää olevansa albaani, voi olla aivan hyvin italialainen. Omalle albanialaisuudelleen ei kuitenkaan voi mitään, mielessä kummittelevat kuitenkin albanialaiset tarinat, joita isä lapsena kertoi.
Tiranan sydän on hieno, ajatuksia herättävä kirja muutoksesta ja identiteeteistä, transsukupuolisuudesta ja ihmisiin kohdistuvista odotuksista.