Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tässäpä on kirja, jota on todellakin ilo lukea. Pieni teos kätkee sisäänsä intohimoa ja asialleen omistautuneen kirjoittajan. Yrjö Larmola kirjoittaa tinasotilaista, pienistä harmittomista esineistä, lasten leluista, innostuneella vakavuudella. Ja miksi ei kirjoittaisi? Leikkiminen on tärkeää, historiallisten leikkien ja lelujen tallentaminen jälkipolville vakava tehtävä ja tinasotilaat yksinkertaisesti kiehtova aihe.
Kirja alkaa yleisellä esityksellä tinasotilaiden historiasta, erilaisista tinasotilaista, siitä miten tinasotilailla leikittiin – ote on historiallinen, mutta henkilökohtainen. Sivutaanpa univormujenkin historiaa. Asia ei ole erityisen syvällistä, mutta silti mielenkiintoista ja yleisselvitys asiasta on toki tarpeen, sillä tinasotilaat ovat nykyään harvinainen lelu – minullekin, suunnilleen kolmikymppiselle, tutumpia ovat massoittain käytetyt muovisotilaat ja toisaalta roolipeliminiatyyrit.
Kirjan loppuosa on toisenlaista asiaa: Larmola esittelee kokoelmistaan löytyviä tinasotilaita ja kertoo niiden historiallista taustaa. Larmola tuntee historiaa ja kertoilee tinasotilaiden esikuvista hauskoja ja kiinnostavia juttuja. Tällaista on elävä historianopetus. Tinasotilaita kelpaa ihastella.
Pieni kirjahan tämä on, luin itse teoksen parilla bussimatkalla, mutta välillä on mukava nauttia kevyitä välipaloja. Kepeydestään huolimatta kirjasta voi oppia yhtä jos toista. Minä opin sen, että miesten takin hihassa on napit siksi, ettei takin käyttäjä pyyhkisi nenäänsä hihaan. Sitten jos sattuu niin, että aseesta ovat luodit loppu, ylimääräiset napit voi vielä ampua. Käytännöllistä!
