Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nuorella Natàlialla on periaatteessa sulhanen katsottuna, mutta se ei merkitse mitään, kun Quimet päättää ottaa hänet vaimokseen. Pian Natàlia ei ole enää Natàlia vaan Colometa, Kyyhkysnainen – mustasukkaisen miehen kotiin lasten ja kyyhkysten kanssa eristämä perheenäiti, kuin palvelija. Perheen elämä mutkistuu, kun Espanjan sisällissota alkaa. Quimet lähtee rintamalle ystävineen, katkera Colometa jää kotiin. Arki muuttuu selviytymistaisteluksi, kamppailuksi fyysistä ja henkistä romahdusta vastaan.
Mercè Rodoredan Timanttiaukiota pidetään yhtenä tärkeimmistä katalaaniksi kirjoitetuista romaaneista. Se kuvaa lähietäisyydeltä barcelonalaisen naisen elämää, keskittyen arkisiin asioihin, taloudenhoitoon, ruoan ja kyyhkysten rehun hankintaan. Isot poliittiset murrokset jätetään taka-alalle. Tämä onkin lopulta kirjan iso koukku: maailma on myllerryksessä, mutta Rodoreda ei etsi sankareita, ei kummaltakaan puolelta katkeraa sisällissotaa. Hän haluaa näyttää, että nujerrettu vaimo voi nousta jaloilleen. Lopulta kenraaleilla ei ole väliä, tärkeää on vain pienen ihmisen eloonjääminen.
En usko, että Timanttiaukio olisi koskaan kulkeutunut käsiini ilman Saara Turusen esseetä (Image 7–8/2018). Turunen valottaa ansiokkaasti teoksen taustoja sekä merkitystä Kataloniassa. Turusen mukaan Rodoredan ja nimenomaan Timanttiaukion kansallinen merkitys on vastaava kuin suomalaisille Seitsemän veljestä, Tuntematon sotilas tai Täällä Pohjantähden alla. Isosta kirjailijasta on siis kyse. Minulle Timanttiaukio lähti aukeamaan paremmin loppua kohti, kun valo alkoi vähitellen paistaa Natàlialle pitkän ja pimeän tunnelin päästä. Kaunis kertomus, kannattaa kokeilla!
