Aloin aikoja sitten seurata Instagramissa Tiluksilla-sivua. Miksi, niin ne kaikki ihanat eläimet ja se lupsakka tyyli, millä niistä kerrottiin. Enkä ollut ainoa, sillä seuraajia on ihan huikea määrä.
Kun kuulin, että kirja ilmestyy, olin heti, että se minulle heti! Olin aivan innoissani, kun sain sen käsiini ja kun en heti kerennyt lukea, kuuntelin. Mitä kävi? Kuuntelin sen yhtä soittoa, olin sitten missä hyvänsä ja se aiheutti tilanteita, että olen yksin kaupassa ja alkoi vaan naurattaa ihan kauheasti. Ajattelin, että pitäskö laittaa sellainen lappu kaulaan, että ”kuuntelen äänikirjaa”…
Annukka Cederlöf kertoo tässä kirjassa kaikesta. Siitä, kuinka jo lapsena halusi ponin. Miten kaikki meni, lapsuudesta aina siihen, kun hän teki töitä poliisina, ratsupoliisina allaan Derkun. Ongelmista töissä, joka oli erinomaista tietoa, sillä niin paljon sitä tapahtuu monessa työpaikassa. Parisuhdedraamaa vähän ja elämää noin yleensä.
Vaan kun kumppaninsa kanssa muuttivat vihdoin Vihtiin, alkoi elämä, unelma maalla. Miten niitä eläimiä alkoi vaan kertyä sinne. Vuohet ja possut, kissat ja koirat. Niistä kaikki kertovat jutut vaan ovat niin hersyvän hauskoja.
Myös siitä, ettei se elämä maalla ole unelmissa lillumista ja kovaa työtä. Eivätkä eläimet ole aina vain söpöjä rapsuteltavia, vaan heistä on kannettava vastuu, korjattava, kun jotain särkyy ja kyllä – siihen on löydyttävä rahaa, asennetta ja apua.
Olipa niin tai näin, niin Annukka Cederlöfillä on kertojan lahjat. Saa ihan arkipäiväisen asiankin kerrottua niin, että se tuntuu huikealta juhlahetkeltä. Voisin lukea mitä tahansa hänen kertomaansa, sillä niin uppoaa. Olipa sitten vakavaa tai herkkää, hauskaa tai ei.