Toivotan ovenraosta Iirolle hyvät yöt, ja Iiro toivottaa minulle haistavitut. Kello on jo puoli kaksitoista, mutta Tilhikin valvoo yhä. Se vetää minut kädestä pitäen huoneeseensa, ja sitten minun pitää taas heilutella ilmassa sitä typerää venelelua ja tehdä suullani meren kohinaa. Tilhi katsoo lumoutuneena.
Inkeri Suomisen perhe vaikuttaa tavalliselta suomalaiselta perheeltä, jossa Inkerin isä ja äiti kasvattavat 12-vuotiasta Inkeriä ja hänen pikkuveljeään Iiroa. Perheen dynamiikka kuitenkin muuttuu, kun Tilhi sijoitetaan perheeseen olosuhteista, jotka ovat epäselvät mutta lapselle sopimattomat. Suomisten perheessä kaikki ei kuitenkaan ole hyvin, sillä äiti ei omilta ongelmiltaan kykene muuta kuin ylläpitämään ulospäin kulissia toimivasta perheestä ja isä on harvoin kotona eikä silloinkaan oikein läsnä.
Karoliina Niskasen esikoisteos Tilhi kuvailee suomalaisen perheen ongelmia. Aihe on ajankohtainen, sillä nuorten pahoinvointi on todellista ja ollut näkyvästi esillä julkisuudessa ja juuri tällaisesta todellisuudesta Niskanen kirjoittaa. Perheen ongelmat näkyvät lapsissa eikä tilannetta helpota se, että parheeseen tulee jo valmiiksi säröillä oleva sijoituslapsi, joka vaatisi parantuakseen ehjän kodin. Niskasen kuvaus on realistista ja synkkää mutta monin paikoin mukana on kuitenkin ripaus huumoria ja pilkettä silmäkulmassa, mikä keventää lukukokemusta sopivasti. Kirjan aiheet ovat rankkoja eikä niihin turha kepeys sovikaan.
Kaiken kaikkiaan Tilhi on mainio esikoisteos ja teemoiltaan vahvasti läsnä nykyhetkessä.