Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tanskalaisen Solvej Ballen seitsenosainen Tilavuuden laskemisesta -sarja on edennyt toiseen osaansa. Ensimmäisessä osassa tutustuimme antiikkikirjojen parissa työskentelevään Tara Selteriin, joka on Pariisissa työmatkalla marraskuun 18. päivä. Päivän piti olla tavallinen: kirjojen hankkimista, ystävien tapaamista, seuraavana päivänä vielä töitä ja sitten paluu kotiin. Taralle marraskuun 19. päivä ei kuitenkaan koskaan koita, vaan hän herää aina samaan aamuun.
Ensimmäisessä kirjassa tutustuttiin aikasilmukan sääntöihin. Osa asioista nollautuu, osa ei. Tara pystyy liikkumaan muualle, hänen ei ole pakko herätä aina samasta paikasta. Lähellä pysyvät esineet pysyvät mukana, kauemmas jääneet palautuvat paikoilleen. Taran syömä ruoka kuluu: paikoillaan pysyessään hän on hirviö, joka pikkuhiljaa tyhjentää maailmasta ruokaa.
Toisen kirjan alussa Tara on viettänyt aikasilmukassa jo vuoden. Ikuinen syksy alkaa kyllästyttää, joten Tara lähtee matkustamaan kohti pohjoista kokeakseen talvisempia oloja – onhan marraskuu kääntymässä Taran mielessä joulukuuksi ja syksyn pitäisi vaihtua talveksi. Keväämmällä Tara taas ottaa suunnan etelämmäs, etsiessään ikuisesta marraskuusta keväisempiä olosuhteita. Tämä vuodenaikojen jahtaaminen on toisen osan ydintä.
Kirjan takakansi kannattaa jättää lukematta. Ensinnäkin se tekee vähän tarpeettomia juonipaljastuksia ja lisäksi ne ovat oikeastaan kolmososan juonipaljastuksia, eivätkä erityisemmin koske tätä kakkososaa. Harvoin joutuu harmittelemaan takakansitekstejä, mutta tämä oli Kosmokselta pohjanoteeraus.
Takakannesta viis, sarja jatkuu vahvana ja Sanna Mannisen suomennos on edelleen toimivaa ja uskottavaa päiväkirjatekstiä. Odotan mielenkiinnolla, miten kirjan idea kantaa kaikki seitsemän osaa, mutta ainakin kolmososaan jatkan erittäin suurella mielenkiinnolla.
