Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Solvej Ballen Tilavuuden laskemisesta herätti mielenkiintoa heti kuvastossa. Hyvin vaatimattoman näköinen kirja, joka ei todellakaan koreile kannellaan. Kuvaus lupasi kiehtovan aikaluuppiaiheen ja lisäksi kirja aloittaa seitsemänosaisen sarjan. Vähemmästäkin mielenkiinto herää, vaikka Balle aivan outo nimi olikin.
Balle (s. 1962) on tanskalainen kirjailija, jonka läpimurtoteos Ifølge loven ilmestyi vuonna 1993. Se edusti uutta tanskalaista minimalismia. Sen jälkeen Balle on julkaissut harvakseltaan. Vuonna 2020 ilmestyi kuitenkin tämä teos, Ballen ensimmäinen romaani 27 vuoteen. Sarjan kolme ensimmäistä osaa palkittiin Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2022.
Tara Selter asuu Ranskassa miehensä Thomasin kanssa. He työskentelevät antiikkikirjojen kauppiaina ja marraskuun 18. päivä oli päivä siinä missä muutkin: Tara oli työmatkalla Pariisissa hankkimassa kirjoja. Seuraavan päivänä Taran piti jatkaa vielä Pariisissa ja palata sitten kotiin. Taralle marraskuun 19. päivää ei kuitenkaan koskaan tule. Hän herää aina uudestaan 18. päivään.
Kirjan alussa näitä toistuvia päiviä on takana jo yli 120. Miten ihmismieli kestää samana toistuvaa päivää? Tara opettelee aikasilmukkansa sääntöjä ja maailmansa rajoja. Mitä hän voi tehdä? Mikä kaikki nollautuu ja mikä ei? Ainakaan kukaan muu ei ole samassa silmukassa. Thomas herää joka aamu ensimmäistä kertaa marraskuun 18. päivään ja hänelle ”eilen” tarkoittaa 17. päivää. Tämä ero aikakäsityksessä ajaa pikkuhiljaa Taraa ja Thomasta erilleen toisistaan.
Balle on luonut todella kiinnostavan aikasilmukan, jota hän käyttää käsitellääkseen aikaa, yksinäisyyttä ja rakkautta. On kiehtovaa, miten Tara rakentaa itselleen tilaa toistuvan vuorokauden sisälle, käyttäen päivän kulusta toistojen myötä kertyvää tietoa hyväkseen.
Vain 150-sivuinen kirja on mukavan kompakti, eikä toistuvasta aiheestaan huolimatta toista itseään liiaksi. Balle on taitava kirjoittaja, joka osaa keskittyä olennaiseen, ja Sanna Mannisen suomennos on hyvää tekstiä sekin. Kun kirja on kirjoitettu Taran päiväkirjaksi, kieli on melko yksinkertaista ja toteavaa, mutta siinä on myös kauneutta ja hienovaraisuutta. Odotan mielenkiinnolla, miten sarja jatkuu.
