Tänään on juuri oikea aika
muurahaisen lentää kuuhun
ja tehdä siellä semmoinen taika
että namusia sataa suuhun
Kukapa meistä ei tuntisi pienen pientä herra Haitulaa, joka asuu korvasienessä? Tai vilustunutta Jaakko Vaakko Vesirottaa, jonka aivastuksen vaivastus saa lukijankin pärskimään myötätunnosta?
Kirsi Kunnaksen rakastettu lastenrunokokoelma Tiitiäisen satupuu jaksaa ihastuttaa edelleen, yli puoli vuosisataa alkuperäisen julkaisemisensa jälkeen. Pieni kirjanen, jonka jokainen runonjalka on tarkkaan harkittu. Hauska, herttainen, hellyttävä, kerrassaan valloittava.
Runojen muodot vaihtelevat hyvin perinteisistä riimittelyistä hieman kokeilevampiinkin formaatteihin. Kunnas käyttää monipuolisesti ja oivaltavasti suomen kieltä luoden omaa sanastoakin tarpeen mukaan. Ja millaista kieltä! Kirsi Kunnasta täytyy lukea ääneen. Vasta silloin kaikki hänen nerokkaat leikittelynsä todella heräävät henkiin.
Täydellisessä sopusoinnussa runojen kanssa ovat Maija Karman kauniit kuvat. Herkät, hieman luonnosmaiset viivat ja vain yksi säestävä painoväri tekevät Tiitiäisen satupuusta hyvällä tavalla vanhanaikaisen lastenkirjan – sellaisen, jota minä jo lapsena mummon luona lueskelin.
Tiitiäisen satupuu aloitti Kirsi Kunnaksen nousun yhdeksi Suomen tunnetuimmista ja arvostetuimmista lyyrikoista. Lastenrunojen puolelta ei hänen vertaistaan ole vieläkään tainnut löytyä. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu on aito suomalainen klassikko, suurta taidetta pienille korville.