Yangzom Brauen: Tiibetin tyttäret

Kolme naista, kolme sukupolvea, aikaa lähes sata vuotta! Kirja kertoo kolmesta vahvasta naisesta, jotka kohtaloaan uhmaten ovat taistelleet tiibetiläisen kotimaansa puolesta. Tämä tositarina alkaa Tiibetissä, Yangzom Brauenin isoäidin lapsuudesta. Lapsesta asti Mola on tiennyt, että hän haluaa nunnaksi. Maallinen elämä on hänelle vähemmän tärkeää. Vanhassa Tiibetissä aikuistuttiin varhain. Koska Molan vanhemmat kuolivat tämän ollessa vielä nuori, on hänelle luonteva ratkaisu liittyä nunnien erakkoyhteisöön. Mola edustaa koulukuntaa, jossa on sallittua mennä naimisiin ja saada lapsia, vaikka onkin nunna. Eräänä päivänä hän tutustuukin munkkiin ja rakastuu. He menevät naimisiin ja saavat lapsia sekä muuttavat pois erakkoyhteisöstä alkaen huolehtia luostarista, joka on jäämässä tyhjilleen.

Kaikki muuttuu, kun kiinalaisjoukot miehittävät maan. Kun Mola ja hänen miehensä saavat kuulla, että itse Dalai-lama on paennut Intiaan, lähtevät hekin vaaralliselle pakomatkalle Himalajan yli 4- ja 6-vuotiaat tyttärensä mukanaan. He eivät kuitenkaan tiedä mihin ovat ryhtymässä tai miten vaikea ja vaarallinen paosta tulee. Tyttäristä vain vanhempi, Sonam, selviää.

Seuraava osa tarinasta sijoittuu Intiaan ja päähenkilöksi nousee kirjailijan äiti Sonam. Tämä vaihe kertoo tiibetiläispakolaisten tilanteesta Intiassa, joka ainakaan 60–70-luvuilla ei ollut mitenkään kehuttava. Elämä on niukkaa ja jopa lasten täytyy tehdä raskasta työtä, jotta perhe selviäsi. Sonam varttuu Intiassa köyhyyttä vastaan kamppaillen. Siellä hän tapaa sveitsiläisen etnologin ja Tiibet-aktivistin Martinin ja pari menee naimisiin. Hankalien byrokraattisten kiemuroiden jälkeen perhe, myös Mola, pääsee vihdoin muuttamaan Sveitsiin, jossa tarinan päähenkilöksi tulee heidän tyttärensä Yangzom, joka kertoo tässä osassa lapsuudestaan ja uransa aloittelusta, niin näyttelijänä kuin Tiibet-aktivistinakin.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tiibetiin, Intiaan ja Sveitsiin päättyen lopulta USA:han. Hyvin kirjoitettua muistelmaa, joten kirja on suhteellisen helppolukuinen. Lisäksi tässä kritisoidaan muun muassa vanhan Tiibetin feodaalista yhteiskuntarakennetta, luonto on karu ja kova, eikä elämää myöskään kaunistella. Pakenemisesta kerrotaan yksinkertaisesti, lähinnä siitä, miten vaikeaa — lähes mahdotonta se oli. Koskettavinta ovat ehkä kuvaukset tavallisten tiibetiläispakolaisten elämästä kotimaasta pakenemisen jälkeen.

Tiibetin tyttäret on paitsi jännittävä sukutarina myös kertomus buddhalaisesta perinteestä, pienen ja jopa lähes unohdetun kansan kohtalosta ja kulttuurien kohtaamisesta. Tässä kerrotaan muun muassa melko yksityiskohtaisesti tiibetiläisiin kohdistuneesta syrjinnästä ja heidän vaikeista oloistaan Intiassa. Kirja on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen eli hieno kuvaus maasta, vaarallisesta pakomatkasta, pakolaiselämästä, vanhoista tavoista sekä koko sukupolven voimin tehdystä matkasta Tiibetiin vuosikymmeniä myöhemmin. Tämän luettuaan ymmärtää ehkä hieman paremmin tiibetiläisten kaipuuta kotimaahan, traditoita sekä kulttuuria.