Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nettisarjakuvien maailma – ja valitettavasti suomalaistekijät erityisesti – ovat jääneet itseltäni enimmäkseen paitsioon. Vaikka hyvää materiaalia löytyy, niin sen löytäminen on välillä työlästä, näytöltä luku ei hirveästi miellytä, ja en oikein jaksa sitäkään, että materiaalia joutuu lukemaan tipoittain sitä myöten kun sitä ilmestyy. Niinpä olen tutustunut moniin nettisarjakuviin vasta siinä vaiheessa kun niitä on alettu julkaisemaan kirjaformaatissa.
En oikein tiedä mitä odotin kun sain kirjastosta käsiini Petra Erika Nordlundin sarjakuvan Tiger, Tigerin ensimmäisen osan. En ollut kuullut sarjakuvasta aikaisemmin mitään, mutta kansikuvan perusteella odotin lähinnä hauskaa seikkailua, ja sitä sarjakuva onkin, mutta myös paljon enemmän. Lyhyesti, Tiger, Tiger on yksi lupaavimpia sarjakuvia mitä olen hetkiseen lukenut, ja uskallan jo sanoa, että se on melkoisen varmasti ehdolla vuoden 2024 lukulistani parhaaksi sarjakuvaksi. Mielipiteeni ei nähtävästi ole täysin uniikki, sillä sarjakuva oli myös ehdolla Eisner-palkinnon voittajaksi parhaan nettisarjakuvan kategoriassa vuonna 2019.
Tarinan pääosassa on nuori aatelisneiti Ludovica Bonnaire, jonka ilmeinen älykkyys ja tiedemiehen uteliaisuus kohdistuu pesusieniin, otuksiin jotka potentiaalisesti saattavat olla kuolemattomia (tämä on ihan oikeasti totta!). Kukaan muu ei tätä Ludovican kummallista pakkomiellettä ymmärrä, ja aatelisnaisen mahdollisuudet minkäänlaiseen tieteelliseen uraan ovat joka tapauksessa olemattomat. Onneksi tutkimusmatkoja tekevä veli Remy tarjoaa ongelmaan tahattomasti ratkaisun; Ludovica näppärästi varastaa paitsi veljen identiteetin niin myös hänen laivansa ja saadaanpa mukaan keploteltua myös Remyn paras ystävä ja Ludovican tuleva puoliso Jamis Erlesi. Draamaa, seikkailuja ja vaaroja ei toisin sanoen voi välttää.
Yksi asia mikä tekee Tiger, Tigeristä heti ylittämättömän on se, miten poskettoman hauska se on. Sarjakuva pistää useampaan otteeseen nauramaan ääneen ja hyvästä syystä. Nordlund taitaa ensinnäkin koomisen ajoituksen aika lailla täydellisesti, ja taitavasti piirretyssä sarjakuvassa osataan myös hyödyntää hahmojen ilmeikkyyttä huumorin ilmentämisessä. Hauska kohtaus, jossa syyllisyydentunnoista kärsivä Jamis näkee unta häntä moittivista Ludovican ja Remyn loputtomista eri versioista jäi erityisesti mieleen.
Hyvä tarina vaatii kuitenkin muutakin kuin läpän heittoa ja suunta, jota kohti laiva on kääntymässä vaikuttaa kiinnostavalta. Iso osa tätä Nordlundin luomaa fantasiamaailmaa on sen kiehtova mytologia ja erityisesti myyttinen hirviö Maldoror, joka on syntynyt meren jumalan vihasta ja kateudesta. Maldororiin liittyvä mysteeri on tarinan punainen lanka, joka vetää heti lukijan mukaansa, ja karismaattiset ja hauskat hahmot kruunaavat kokonaisuuden.
Tässä ensimmäisessä osassa on siten todella paljon elementtejä joille jää innolla odottamaan jatkoa. Juoni vaikuttaa kaikin puolin lupaavalta, hahmogalleria on mieleenjäävä ja Nordlundin visioima maailma näyttää sekin komealta. Suurin osa tästä ensimmäisestä osasta vietetään laivalla, mutta Lucentian ja Farpointin kaupungit ovat komeita ja odotan innolla, että Nordlund pääsee paljastamaan visioimansa maailman yksityiskohtia.
Harvemmin törmää sarjakuvaan, joka innostaa näin paljon. Nähtäväksi jää minkälaiseksi laajempi tarinankaari muodostuu ja onnistuuko Tiger, Tiger pitämään vauhtia ja laatua yllä, mutta tässä vaiheessa sarjakuvaa ei voi muuta kuin suositella lämmöllä.
Nettisarjakuva on luettavissa täällä.
