Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Säätiörahoitus on mahdollistanut maassamme mm. tieteellisiä läpimurtoja, tieteen uusia avauksia ja tutkimusta, jota on ollut mahdotonta rahoittaa julkisesti. Itsenäisyyden aikana säätiöiden jakamat avustukset ovat muodostaneet merkittävän osan suomalaisen tieteen, kulttuurin ja korkeakoulutuksen rahoituksesta. Edelleen säätiöt jakavat vuosittain satoja miljoonia euroja näihin tarkoituksiin.
Tieteen tukijoukot -kirjan taustalla on tutkimushanke, jossa on selvitetty säätiöiden merkitystä Suomen tieteelle ja yliopistoille niiden rahoitustietojen kautta itsenäisyyden ajalta. Apurahoja tieteen, taiteen, koulutuksen ja kulttuurin aloilla jakavia säätiöitä on Suomessa n. 800, joista kirjassa keskitytään erityisesti 118 säätiöön, rahastoon tai tieteelliseen seuraan. Tutkimuksessa on haluttu korostaa säätiöiden liittymistä osaksi suomalaista yhteiskuntaa, sen arvoja, tavoitteita ja kehityskulkuja, joten vanhimpien ja merkittävimpien ohella on esitelty myös poliittiseen tai yhteiskunnalliseen tilanteeseen niveltyviä säätiöitä.
Alusta alkaen säätiöt ovat toimineet ei vain valtiollisen tiedepolitiikan lisänä, vaan aktiivisesti tilkiten niitä aukkoja, joihin julkista tukea ei riitä: varjoon jäävät tutkimusaiheet ja tutkimusalat, tutkijoiden ulkomaanmatkat, kokonaan uusien tutkimusalojen nostaminen. Säätiöiden tuella hoidettiin pitkään myös suomalaisen tiedeyhteisön yhteydet länsimaihin, kun valtiollinen politiikka ei sitä sallinut. Näin pysyttiin perillä kylmän sodan kummankin puolen edistysaskeleista.
Myös monia yliopistoja on perustettu säätiörahoituksella. Esimerkiksi Turun yliopistoa ja Åbo Akademia pyöritettiin pitkään taustasäätiöiden voimin: Åbo Akademi valtiollistettiin vasta 1981. Yliopistojen valtiollistamiseen ja samanaikaiseen yliopistolaitoksen huomattavaan laajentumiseen saakka 1960-1970-luvuilla säätiöt olivatkin valtiota suurempi tutkimuksen ja korkeimman opetuksen tukija. Tuolloin tieteen keskeisiksi rahoittajiksi ja tutkimuksen suunnan määrittelijöiksi nousivat ministeriöt ja Suomen Akatemia.
Myös säätiöitä yritettiin useampaan otteeseen saada valtion kanssa samaan rahoituskelkkaan ja samaa tiedepolitiikkaa tukemaan. Säätiörahoituksen asemasta ja jakamisesta on käyty monta tiedepoliittista vääntöä, joita kirjassa esitellään. Kulttuurirahaston johdolla säätiöt kuitenkin keskittyivät tiukemmin vastapainoksi valtiollisille suuntauksille tukemaan nimenomaan sääntöjensä ja lahjoittajiensa tarkoituksia.
Viime aikoina säätiöihin liittyvän tiedepolitiikan kiistakapulana on ollut erityisesti kysymys säätiöiden myöntämän rahoituksen lukemisesta yliopistojen yksityisiltä tahoilta saamaan rahoitukseen, se kun on yksi valtion myöntämän rahoituksen mittareista. Tutkijoiden henkilökohtaisia apurahoja ei lueta valtion laskelmiin mukaan lainkaan. Säätiöiden jakamasta rahoituksesta erityisesti humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla huomattava osa on kuitenkin juuri henkilökohtaisia apurahoja, ja tämä tarkoittaa myös valtion tuen merkittävää menetystä niille.
Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä käydään läpi Suomen tiedepolitiikan, tutkimuksen ja yliopistojen historia, ja niiden rinnalla kullakin ajanjaksolla perustetut säätiöt tarkoituksineen. Toisessa osassa pureudutaan tarkemmin siihen, mihin tarkoituksiin ja mille tahoille säätiörahoitusta on jaettu.
Kirjan lopussa esitellään tarkemmin muutama valittu tutkimusala, ja pohditaan säätiörahoituksen vaikutusta niiden kehitykseen erityisesti vuosisadan alkupuolella. Kaikki esimerkkialat ovat tänä aikana melko pienestä volyymistä lähteneitä, pääosin humanistis-yhteiskuntatieteellisiä aloja, joiden puitteissa on mahdollista keskittyä yksittäisiin tutkijoihin. Olisipa kuitenkin ollut mielenkiintoista kuulla pohdintoja siitä, miten säätiörahoitus on vaikuttanut vaikkapa luonnontieteiden puolella suurimmaksi apuraharohmuksi (tutkimusjaksolla 1920-2015 37% luonnontieteiden apurahoista) päätyneiden biotieteiden kehitykseen.
Kirja on ehdottomasti mielenkiintoinen paketti kaikille Suomen tieteen historiasta kiinnostuneille. Vaikka painopiste on ehdottomasti säätiöiden kehityksessä ja niihin liittyvien yhteiskunnallisten ilmiöiden esittelyssä, myös eri tutkimusaiheiden, tutkimusalojen ja tutkijoiden nousun ja tuhon syitä tulee esitellyksi matkan varrella. Tutkimuksesta löytyy tietoa myös sivustolta tieteentukijoukot.fi.