Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Uran alkuvaiheessa minulla oli ristiriitaisia ajatuksia identiteetistäni. Prosessoinnnissa meni monta vuotta, kun mietin sitä, että tutkija voi olla tällainenkin. En koskaan – varsinkaan omasta mielestäni – tykännyt lapsena lukea paljon tai käydä pitkiä filosofisia keskusteluja. Enkä ollut erityisen välkky, etenkään missään abstraktimmassa asiassa. En ole myöskään arvostanut koskaan erityisemmin korkealentoista teoreettista pohdintaa, jossa käytetään paljon vaikeaselkoisia sanoja.”
– terrorismitutkija Leena Malkki
Tiedenaisia esittelee 15 eri alojen tutkijaa: 15 erilaista tarinaa siitä, miten tullaan tutkijaksi, ja millainen tutkija on, 15 erilaista tutkimustyöhön johtanutta urapolkua, joista yksikään ei ole ollut erityisen suora ja ennalta arvattava.
Matkat ovat kulkeneet niin maalaiskylistä kuin Helsingistäkin aina Antarktikselle, Oxfordiin, Yhdysvaltoihin, Japaniin… Juuri kenellekään haastatelluista tutkijan ammatti tai tiedemaailma ei ollut haaveena nuoruudessa, ja useammin tutkijaksi päätyminen ja erityisesti lopullisen tutkimusalan löytyminen on ollut monen sattuman summa. Kontaktit oikeisiin ihmisiin oikeaan aikaan, tukijat kotona ja työpaikalla ovat tärkeitä, ja kirjassa kerrotaan myös näistä. Yhteistä tarinoille on intohimo omaan tutkimuskohteeseen, sinnikkyys, määrätietoisuus, uteliaisuus – ja valmius ja halu tehdä töitä. Lopputulos on kuitenkin tuntunut oikealta.
Kirjaan haastatellut tutkijat ovat iältään 30-70 vuotiaita. Heistä ensimmäiset ovat aloitelleet tutkijanuraansa 1970-luvulla, ja joutuneet murtamaan niin ympäristön kuin omia ennakkoluuloja, sopivaisuuden ja odotusten rajoituksia, ja lasikattoja. Lukihäiriöistä ja lapsuuden ympäristön asenteista huolimatta tie tieteen huipulle on kuitenkin löytynyt. Koenkin, että yksi kirjan ”opetuksista” – jos sellaisia haluaa etsiä – on, että kenestä tahansa voi tulla tutkija – hyvä tutkija – vaikka siihen ei olisi uskonut edes itse. Toisaalta osa esitellyistä tutkijoista on myös niitä niin sanottuja kympin tyttöjä.
Kertomukset ja kotiarkistojen kuvat tärkeistä harrastuksista tai elämäntilanteista antavat tutkijakuvaan uusia ulottuvuuksia: yliopistoihmisilläkin on muuta elämää kuin korkealentoisia keskusteluja ja laboratoriossa valvomista yömyöhälle asti. Tutkija on lopulta ihan tavallinen ihminen.
Suomessa on tutkijanaisia, omien alojensa huippuja, tietysti muitakin kuin esitellyt 15, joten voi kysyä, millä perusteella valinta on tehty. Kirjaa lukiessa ihmettely kuitenkin unohtuu ja tarinat vievät mennessään. Kirjassa esitellään samalla 15 tutkimuskohdetta laidasta laitaan: avaruustutkimuksesta taidehistoriaan, taloustieteestä terrorismitutkimukseen, genomitutkimuksesta kulttuuriantropologiaan. Kirja on siksi myös mainio pieni katsaus maassamme tehtävän tutkimuksen monipuolisuuteen ja siihen, miten tutkimuksen tekeminen ja yliopistomaailma ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä.
”Ennen kun tutkijat tapasivat, he kysyivät toisiltaan, mitä olet tutkinut tai kirjoittanut. Oletko saanut selville jotain uutta ja kiinnostavaa. Nyt kysytään, montako artikkelia olet kirjoittanut ja oletko saanut rahoituksen järjestymään.”
– vanhuustutkija Marja Jylhä
Kirja on mielenkiintoista luettavaa kenelle tahansa tutkijoista ja tieteestä kiinnostuneelle. Erityisesti se voisi olla mainio lahja urasuunnitelmiaan pohtivalle nuorelle, sukupuolesta riippumatta, vaikka nimenomaan tytöille naisesikuvien esitteleminen onkin tärkeää. Jos seuraava opus olisi tulossa, ehkä myös miestutkijoihin voisi tuoda inhimillisiä piirteitä?