Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Bernard Jakoby keskittyy kirjassaan lähinnä kertomaan useiden henkilöiden kuolemanrajakokemuksista eli ihmisten muistikuvista tilanteista, joissa heidät on jo lääketieteellisesti todettu kuolleksi. Tilanteista, joista he ovat kuitenkin kuin ihmeen kautta heränneet uudelleen henkiin. Useat ovat kertoneet olleensa tietoisia tapahtumista ympärillään, toiset ovat taas pystyneet irtautumaan ruumiistaan kauemmaskin. Monilla on kokemuksia jo kuolleiden omaisten tapaamisesta, erityisestä ympäristöstä, valosta, tunnelista sekä erilaisista, normaalista todellisuudesta poikkeavista aistihavainnoista. Näitä kokemuksia on yleensä pidetty syvästi vaikuttavina ja puhdistavina kokemuksina ja ne ovat jättäneet pysyviä jälkiä kokijaansa loppuelämäksi.
Jakoby on tutkinut kuolemaa yli 30 vuoden ajan ja näitä kuolemanrajakokemuksia hän pitää yleismaailmallisina, historiallisina ja henkilökohtaisesti koettuina ilmiöinä. Niitä on kirjattu hyvinkin pieniltä lapsilta haastateltuina, eri uskontojen edustajilta ja muutenkin eri kulttuuriin kuuluvilta – silti niissä on suuria yhtäläisyyksiä. Tyypillisiä ovat olleet muun muassa elämän katseleminen kuin filmiltä sekä kohtaaminen jonkin suuren tai valon kanssa. Kaikki kokemukset tuntuvat olleen ainakin jossain mielessä hengellisiä.
Ikävä kyllä Jakoby ei koskettele muita tai muunlaisia kokemuksia. Lisäksi hän jättää kokonaan mainitsematta sen, että näihin on olemassa myös erilaisia täysin perusteltuja lääketieteellisiä selityksiä. Tarkoitukseni ei ole tässä siis halveksua kenenkään kokemuksia, vaan osoittaa tekijän yksipuolinen asenne kokemuksiin.
Sen sijaan kirjan loppupuoleen keskittyy mielestäni erittäin mielenkiintoisia asioita, vaikka niihin on käytetty paljon vähemmän sivuja. Kirjan lopussa nimittäin käydään läpi jokaisen oikeus arvokkaaseen kuolemaan sekä niin sanottu lupa lähtöön. Lisäksi tässä muistutetaan siitä, että jokaisen kannattaisi tehdä hoitotahto, mielellään vaikka välittömästi. Suomessa hoitotahtoa kunnioitetaan ja esimerkiksi yksi selkeä malli löytyy Exitus ry:n nettisivuilta. Mikäli siis DNR-päätöstä (päätös elvyttämättä jättämisestä, do not resuscitate) ei ole hoidettavan kohdalla tehty, häntä pidetään hengissä väkisin mikäli hoitotahtoa ei ole olemassa!
Lopussa paneudutaan lyhyesti myös passiiviseen kuolinapuun, mutta ei valitettavasti eutanasiaan. Molemmat ovat tällä hetkellä vakavia ja kiihkeitäkin keskustelunaiheita monessa maassa, myös Suomessa. Näistä kirjan loppuosan kappaleista olisi mielestäni voinut laatia erikseen kirjan ja toivon, että sellainen on jo tehtykin. Jokaisella meistä pitää olla oikeus normaaliin kuolemaan, arvokkaaseen kuolemaan, ilman rankkoja elvytys- ja hoitotoimenpiteitä sekä kuolemaan ilman laitteiden ja letkujen ylläpitämää keinotekoista elämää.
Suosittelen jokaiselle, jonka mielessä on käynyt oma tai läheisen kuolema, joka on seurannut läheisensä kuolemaa rankalla ja jopa kiduttavalla tavalla tai jolla on ollut erityisiä kuolemanrajakokemuksia. Erityisen mielelläni suosittelen tätä loppuosan kohdalta sen sisältämän niukankin informaation sekä saattohoidosta esitettyjen retoristen kysymysten takia.