Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Liftaaminen on itselleni ihan vieras kokemus ja siten ennakkoluuloisena olen miettinyt, että se ei varmaan ole hirveän turvallinen matkustusmuoto tai ylipäätään kätevä tapa matkustaa, ainakaan pidempiä matkoja. Eihän sitä voi koskaan tietää saako edes kyytiä ja jos saa, niin minkälaisen hyypiön kyydissä.
Tie Teheraniin : peukalokyydillä Iraniin taitaakin olla kirjoitettu juuri minunlaisilleni ihmisille, jotka eivät ymmärrä liftaamisesta yhtään mitään, sillä Emma Vepsä osoittaa nopeasti ennakkoluulot vääriksi. Vepsän liftausmatkaa ei voi kutsua aivan vaatimattomaksi, reissu alkaa Tallinnasta ja etenee Itä-Euroopan kautta Turkkiin ja sieltä eteläiseen Iraniin, aina Persianlahden rannalle saakka.
Määränpää saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta sille on olemassa mielenkiintoinen syy. Vuonna 2012 Vepsä tutustui Georgiassa arkeologina työskentelevään nuoreen iranilaiseen naiseen. Reipasluontoinen Shadi nopeasti osoitti Vepsän omat ennakkoluulot iranilaisista naisista vääriksi, ja tartutti lopulta Vepsäänkin innostuksen liftaamiseen. Tietyllä tavalla ympyrä sulkeutuukin, kun Teheranissa Vepsä saa jälleen yhteyden vanhaan tuttavaansa.
Mikään kokematon liftari Vepsä ei ole. Hänen edellinen pitkä liftausreissunsa oli Moskovasta Afganistaniin, josta myös ilmestyi kirja Asfalttivolgaa etelään : peukalokyydillä Moskovasta Afganistaniin. Kokemuksiinsa pohjautuen Vepsä pohtii, miten huonojen ja itsevaltiaiden hallitsijoiden alaisuudessa tuntuu kuitenkin elävän mitä ystävällisempiä ja avuliaimpia ihmisiä. Kenties tämä johtuu siitä, että jos valtiovaltaan ei voi luottaa, niin silloin täytyy tukeutua muihin ihmisiin, Vepsä pohtii. Totta varmasti on, että huono hallinto helposti antaa negatiivisen leiman koko kansalle, mutta jos Tie Teheraniin jotain osoittaa, niin sen, että suurin osa ihmisistä on loppujen lopuksi oikein mukavaa ja avuliasta porukkaa, myöskin niissä ikäväksi mielletyissä maissa.
Iran on tässä suhteessa mielenkiintoinen esimerkki. Vepsä kirjoittaa, miten islamilainen vallankumous oikeastaan käänsi yhteiskunnan jossain määrin päälaelleen. Kun valtio alkoi kyttäämään perinteisten arvojen ja moraalin noudattamista, otti se hartioilleen roolin, joka on perinteisesti kuulunut perheen vanhemmille. Tästä johtuen iranilaiset kodit ovat päinvastoin muuttuneet melko vapaiksi paikoiksi ja sosiaalinen elämä onkin pitkälti siirtynyt niihin. Vepsä saa tästä esimakua, kun pääsee kuokkavieraaksi eräisiin synttäribileisiin, joissa vodkatarjoilu pelaa, eikä meno muutenkaan sen kummemmin eroa suomalaisista kotibileistä. Vepsän huomiot iranilaisten yllättävän maallistuneista asenteista kuulostavatkin hyvin samanlaisilta kuin mitä Stephan Orth kirjoitti kirjassaan Couchsurfing in Iran : Revealing a Hidden World.
Myös Transnistria jäi kirjan matkakohteista erityisesti mieleen. Moldovasta yksipuolisesti itsenäistynyt mini-valtio on todellinen kummajainen, jota vuosikymmenien jälkeenkään yksikään muu valtio ei ole tunnustanut. Paikka ei ollut minulle ennestään kovinkaan tuttu, mutta osa matkakertomusten viehätystä on tietysti juuri se, että maantiedettä ja historiaa oppii näitä lukemalla kuin itsestään.
Kirjoittajana Vepsä on miellyttävän jouheva; ripeästi etenevä kertomus ei missään vaiheessa laahaa ja lukuisat värikkäät tapaamiset eri kuljettajien kanssa on tuotu sen verran elävästi esiin, että melkein voi kuvitella matkustavansa yhdessä Vepsän kanssa. Immersiota auttavat kirjan lukuisat upeat valokuvat ja mukavana yllätyksenä monet ystävälliset kuljettajat ovat niin ikään suostuneet kuvattavaksi.
Kirjan lopussa Vepsä avaa vielä niitä tavoitteita, joita hänellä oli matkalle: päällimmäisenä on tietysti se, että ylipäätään pääsee perille, mutta myös se, että saa avarrettua omia näkemyksiä mitä tulee liftaukseen ja maailmaan ylipäätään. Lukijana voi todeta, että tavoitteet tulivat todellakin saavutettua. Tie Teheraniin avaa myös lukijan mielen uusille kokemuksille, vaikka liftausta ei koskaan kiinnostaisikaan kokea omakohtaisesti. Itse asiassa voisin jopa kuvitella kirjan toimivan paremmin ihmisille, jotka eivät voisi kuvitella tekevänsä moista itse. Minulle kirja oli ainakin oikein tervetullut retki ulos omasta kuplasta, suosittelen siis lämpimästi muillekin.