Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Isä ja poika – lapsi vielä – kulkevat maailmanlopun maisemassa nälissään ja kylmissään, vaaterievuissaan, mukanaan vähät kantamiset, kartan palaset, revolveri ja kaksi panosta. Kaupungit ovat raunioina ja maisema tuhkan peittämä, auringonvalo himmennyt, äänet poissa, kasvit ja eläimet kuolleet. Mies ja poika pyrkivät etelään ja meren rantaan. Jostain hylätystä kellarista löytyy silloin tällöin jotain syötävää, vaikka vaeltavat ihmislaumat ovat jo aikaa vieneet kaiken löytämänsä. Nyt on jäljellä enää harvoja ihmisiä, ja jokaista merkkiä heistä on kavahdettava ja piilouduttava, varmuuden vuoksi.
Uuvuttavalla vaelluksella käydään näiden kahden kulkijan keskustelua. Pojalle tämä on ainoa maailma jonka hän tuntee, ja tästä hän rakentaa maailmankuvansa. Ihmettelyn ja ihmisyyden kyky hänessä saa isän uskomaan, että yhä kannattaa ponnistella. Että poika yksin erottaa hänet kuolemasta. Ja että hän on pojalle elämä nyt ja vasta.
McCarthyn entä jos –maailman tunnelma on intensiivinen ja niin todentuntuinen että hirvittää; mieleen tulee esimerkiksi ydinsodan finaali, vaikka kirjassa ei kerrota mistä katastrofista oli kysymys. Runollinen, timantiksi hiottu teksti vailla yhtään turhaa sanaa tekee kuitenkin lukemisen nautittavaksi. Isän ja pojan suhde on upeaa luettavaa. Tarinan kauneus ja viisaus häikäisee viimeistä kappaletta myöten. Tässä kirjassa on kaikki kohdallaan.
Teos sai vuoden 2007 Pulitzer Prize for Fiction -palkinnon.