Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kanadan alkuperäisasukkaiden lähihistoriaa on leimannut äänettömyys. Viranomaisten ja valtion kolonialistiset otteet ovat tehokkaasti murtaneet perinteiset yhteisöt ja vasta aivan viime vuosina on menneistä vääryyksistä, kuten koulukotijärjestelmästä, pystytty puhumaan avoimesti.
This Place : 150 Years Retold on jatkoa tälle oman äänen löytämiselle. Sarjakuva-antologia koostuu kymmenestä kertomuksesta, joissa alkuperäiskansojen kertojat pureutuvat omaan historiaansa ja sen kipukohtiin ja niitähän muuten riittää. Alicia Elliot pohtii esipuheessa miten Amerikan alkuperäisasukkaille Kolumbuksen jälkeinen maailma on monella tapaa ollut post-apokalyptinen, ja kun asiaa miettii, niin juuri niinhän se on. Niin monia ihmisiä kuoli tauteihin, ja niin monet kulttuurit tuhoutuivat oikeastaan täysin. Kaikesta huolimatta selviytyjät ovat yhä täällä ja yhä edelleen he pystyvät kertomaan tarinoitaan ja jakamaan oman näkökulmansa. Sitä on syytä juhlia.
Historiallisista merkkihenkilöistä ei ole sarjakuvassa pulaa. Tarinassa Like A Razor Slash tavataan kuuluisa päällikkö Frank T’Seleie, joka piti vuonna 1977 vaikutusvaltaisen puheen, jolla hän vakuutti tuomari Thomas Bergerin Mackenzie-laakson suunnitellun maakaasuputkilinjan vahingollisuudesta. Richard Van Campin kirjoittama ja Scott B. Hendersonin kuvittama tarina on ilahduttava: onhan sitä nyt aikoihin eletty, jos järkipuhe tehoaa ihan tuosta noin vain!
David A. Robertsonin kertoma ja Natasha Donovanin kuvittama tarina Peggy kertoo puolestaan Francis Pegahmagabowin tarinan. Mies oli ensimmäisen maailmansodan ansioitunein tarkka-ampuja, mutta lukuisat mitalit ja kunnianosoitukset eivät siviilissä paljon merkinneet, sillä viranomaisten silmissä intiaani oli yhtä kaikki vain intiaani. Miehen poliittinen ura osoittautuikin varsin vaikeaksi, mutta inspiroivaksi yhtä kaikki.
Teknisesti Donovan on kokoelman taitavin kuvittaja ja hän onkin saanut kuvitettavaksi myös antologian tarinan Red Clouds, jonka käsikirjoituksesta vastaa puolestaan Jen Storm. Tämä tarina on ehdottomasti kokoelman erikoisin, ja siinä tulee hienosti esille kulttuurien ja uskomusten yhteentörmäys.
Lähtölaukauksena tarinalle toimii 1900-luvun alussa tapahtunut todellinen nälänhätä, joka johti ihmisten sekoamiseen ja jopa kannibalismiin. Paikallisilla ihmisillä tällaiset tapahtumat yhdistyivät Wendigo-uskomuksiin, joka on pohjoisten kansojen uskomuksissa myyttinen olento, joka vaeltaa pohjoisen talvisissa metsissä ja käyttää ravinnokseen ihmislihaa. Kannibalismiin syyllistyneet ihmiset olivat siten yhteisön silmissä wendigoja ja rangaistus oli sen mukaisesti kuolema. Poliisin näkökulmasta tuomion toimeenpanija päällikkö ja shamaani Jack Fiddler oli kuitenkin vain pahainen murhaaja, joka oli tappanut 14 ihmistä. Fiddlerin itsemurhaan kulminoituneet tapahtumat olivat dramaattinen päätepiste heimolle, jotka viimeisenä elivät omien vanhojen lakiensa ja uskomustensa mukaan.
Jen Stormin tulkinnassa nämä historialliset tapahtumat yhdistyvät hienosti mytologiseen tulkintaan ja tarina onnistuu olemaan kaikkiaan todella kiehtova.
Katherena Vermetten ja Scott B. Hendersonin niin ikään historiaan perustuva Annie of Red River esittelee voimakastahtoisen Annie Bannatynen, joka ei jäänyt vain sanattomana ihmettelemään valkoisen miehen röyhkeyttä. Tarina on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se keskittyy métissien näkökulmaan. Métissit ovat eri intiaanikansojen ja eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisiä ja siten heidän kohtalonaan on ollut tasapainoilla usean kulttuurin ristipaineessa.
Mainitsen antologiasta vielä erikseen koskettavan Nimkii-tarinan, jonka on kirjoittanut Kateri Akiwenzie-Damm ja piirtänyt Ryan Howe ja aikaisemmin mainittu Jen Storm. Tarina keskittyy pahamaineiseen koulukotijärjestelmään ja miten lapset vietiin vanhemmiltaan väkisin pois. Olin aikaisemmin ollut siinä käsityksessä, että vaikka alkuperäisasukkaiden lapset sijoitettiin väkisin koulukoteihin, niin sentään he pääsivät ennen pitkää takaisin perheensä luo.
Aivan näin ruusuisesti ei monelle lapselle kuitenkaan käynyt, sillä monia sijoitettiin lopullisesti adoptioperheisiin, eivätkä he nähneet todellista perhettään enää koskaan. Nimikii kertoo juuri tällaisista lapsista ja tarina tuo hyvin esille, miten epäinhimillistä alkuperäisasukkaiden kohtelu on pahimmillaan ollut. Ilmankos Kanadan hallitus on joutunut virallisesti myöntämään osallistuneensa kulttuuriseen kansanmurhaan.
Onneksi jokaista tarinaa edeltää eräänlainen infoaukeama, jossa kirjailija esittelee tarinan taustoja ja mukana on myös historiallinen aikajana, josta selviää tapahtumien historiallinen kulku. Nämä aukeamat antavat oleellista taustatietoa tarinoiden käsittelemistä teemoista ja ainakin itselleni niistä oli paljon hyötyä.
Tällaiselle historian ystävälle This Place: 150 Years Retold oli kyllä oikein makoisaa luettavaa. Antologia sisältää lukuisa kiinnostavia tapahtumia ja ihmisiä, joista en ollut aikaisemmin kuullut mitään – toki taitavia kuvittajia unohtamatta. Vaikka muutama hieman sekavasti kerrottu tarina mukaan mahtuukin, jää kokonaisuus kuitenkin selkeästi plussan puolelle. Tähän kannattaa tutustua, suosittelen!
