Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Half-Blood on jatko-osa erinomaiselle sarjakuvalle Petit, joka groteskilla tavalla toi satujen jätteihin aivan uudenlaista tulkintaa. Bertrand Catignolin ja Hubertin luomassa maailmassa ihmiskunta elää jättien varjossa, alistuneina palvelijoina, kun muutakaan eivät voi. Ensimmäinen osa kertoi jättien pienikokoisesta vesasta nimeltään Petit, jonka epäkiitollisena tehtävänä on erkaantua esi-isiensä verisestä perinnöstä. Half-Blood ei jatka tätä tarinaa, vaan näkökulma siirtyy ihmisiin, ja kuten lukija saa nopeasti huomata mistään solidaarisuuden tunteesta ihmiset eivät pääse tässä maailmassa nauttimaan. Päinvastoin, ihmisten keskinäinen hierarkia on omalla tavallaan yhtä armoton heijastaen monin tavoin rappeutuneita yliherrojaan.
Päähenkilö on enkelinkasvoinen Yori, joka esiintyi vilaukselta jo ensimmäisessä osassa. Aatelisherran äpärälle ei mikään elämässä tule helpolla, sääty-yhteiskunta kun ei meritokratiaa tunne. Kunnianhimo, häikäilemättömyys ja eroottinen vetovoima antavat kuitenkin Yorille tehokkaat aseet, joilla voittaa vihollisensa.
Voisi sanoa, että Half-Blood on juoneltaan oikeastaan pelikuva Petitistä. Siinä missä Petit kasvoi väkivaltaisesta taustastaan huolimatta inhimilliseksi olennoksi, Half-Blood kertoo miehestä, jonka inhimillisyys päinvastoin rapisee hänen yhteiskunnallisen nousunsa myötä. Juoni ei tältä osin ole ehkä omaperäinen, mutta yhtä kaikki jokin tässä vallan korruptoivassa vaikutuksessa aina toimii. Jotakuta voi kenties häiritä se, että Half-Bloodissa ei ole oikeastaan yhtään sympaattista hahmoa. Itseäni se ei kuitenkaan yllättäen häirinnyt, sillä Yori on hyvin kirjoitettu hahmo, jonka sisäinen motivaatio on uskottavasti pohjustettu.
Petitin arvostelussa aikoinaan arvelin, että tämä toinen osa tulisi olemaan täysin itsenäinen ensimmäisestä osasta ja tässä kyllä hieman erehdyin. On totta, että sarjakuvien juonet ovat sinänsä itsenäisiä, mutta Half-Bloodin maailmaa on vaikea ymmärtää, jos ensimmäinen osa ei ole luettuna.
Jätit ovat tässä osassa vain pienessä sivuroolissa, ja itse asiassa käy ilmi, että suurin osa ihmisistä ei ole nähnyt jättejä koko elämänsä aikana, vaikka asuvatkin ihan näiden vieressä. Maailmanrakennus onkin myös tässä toisessa osassa oikein mielenkiintoista ja odotan mielenkiinnolla minkälaisen näkökulman sarjan kolmas osa oikein ottaa. Hieman synkempien sarjakuvien ystäville The Ogre Gods -sarja on edelleen oikein oivallinen valinta, suosittelen!
