Alkuluvut – luvut, jotka ovat jaollisia vain itsellään ja ykkösellä – ovat matematiikan rakennuspalikoita. Niiden mysteerit ovat kiehtoneet matemaatikkoja vuosituhansien ajan. Alkuluvut ovat edelleen pohjimmiltaan selittämätön ilmiö: ei ole olemassa kaavaa, jolla pystyy ennustamaan alkulukujen esiintymisen. Internetin tiedonsalausmenetelmien turvallisuuskin perustuu alkulukuihin.
Alkulukujen – ja matematiikan ylipäätänsä – maailmassa on yksi ongelma ylitse muiden: Riemannin hypoteesi. 1800-luvun puolivälissä nerokas matemaatikko Bernhard Riemann sai ajatuksen, jossa voi piillä avain alkulukujen salaisuuksiin. 150 vuotta myöhemmin hypoteesi on todistamatta. Kaikki todistusaineisto puhuu vahvasti hypoteesin todenmukaisuuden puolesta, mutta loogista, matemaattisesti kestävää todistusta ei ole.
Riemannin hypoteesin ratkaisijalle on luvassa paljon rahaa ja ennen kaikkea kuolematon maine tieteen aikakirjoissa. Marcus du Sautoy esittelee kirjassaan alkulukujen merkitystä ja matemaatikoita, jotka ovat yrittäneet ratkaista mysteeriä. Kirja on melkoinen huippumatematiikan kuka-kukin-on: sivuilla esiintyvät Gauss, Euler, Ramanujan, Selberg, Gödel, Hilbert, Weil, Wiles, Legendre, Hardy, Erdős ja monet muut.
Du Sautoy, ansioitunut matemaatikko itsekin, osaa esittää asiansa kiinnostavasti. Aihe on sama kuin Alkulukujen lumoissa -teoksessa, tämä on kenties sittenkin kiinnostavampi kirjoista. Vaikea sanoa, sen verran on aikaa Derbyshiren kirjasta etten osaa tarkemmin vertailla. Pikasilmäyksellä netissä vertailijat pitävät Derbyshireä kuitenkin vahvempana kahdesta; ainakin Derbyshirellä on enemmän varsinaista matematiikkaa, mikä voi olla etu tai sitten ei. Hyviä kirjoja molemmat, vikaan ei mene luki kumman tahansa. Molempien lukeminen ainakin kovin lähekkäin on kuitenkin liikaa vanhan kertausta.