Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Talo on ollut tyhjillään jo vuoden, kun kolme sisarusta perheineen pääsee vihdoin viikonlopuksi siivoamaan paikkoja isän kuoleman jälkeen. Niin kuin usein käy, kuolinpesän siivoaminen tuo kuitenkin kaikenlaisia muistoja mieleen, jotka myös kiristävät perheen sisäisiä jännitteitä. Talon siivoaminen herättää myös joukon kysymyksiä; oliko perheen isä todella niin tunnekylmä kuin esikoinen muistaa ja miksi isä vaikutti yhtäkkiä ennen kuolemaansa menettävän elämänilonsa?
Tarinan runko rakentuu niin näennäisen yksinkertaisista ja arkisista elementeistä, että on suorastaan vaikeaa kuvailla, miksi The House on kuitenkin aivan poikkeksellisen loistava sarjakuva. Ehkä asiaa voisi parhaiten kuvata niin, että Paco Rocalla on harvinainen taito rakentaa hyvin pienistä elementeistä emotionaalista jännitettä. Lukijana suorastaan herkistyy itsekin miettimään, mitä vanhemman kuolema todella merkitsee. Taloon kertyneet tavarat kertovat omaa tarinaansa yhden ihmisen elämästä ja unelmista ja pian ne ovatkin jo roskalavalla ja vanha rakas talo on uusien omistajien omaisuutta. Osaisiko kukaan muu sarjakuvantekijä kertoa yhtä elegantisti, mitä niinkin arkinen asia kuin yksi viikunapuu voi yhdelle ihmiselle merkitä? Epäilen.
Hieman samoja teemoja käsiteltiin myös Paco Rocan vanhemmassa – ja myöskin erinomaisessa – sarjakuvassa Ryppyjä. Vanhan ihmisen henkilökohtaiset muistot ja elämä hajoavat tuuleen ja mitä kaikesta lopulta jää jäljelle? No, The Housen tapauksessa onneksi sentään jotain, erimielisyyksistään huolimatta sisarukset onnistuvat löytämään yhteisen sävelen ja vaikka maallinen menee menojaan, niin sentään muistot jäävät elämään. Että osaakin olla haikean surumielinen ja kaunis tarina, oli ensimmäinen reaktioni luettuani sarjakuvan.
Roca on selkeästi edennyt vuosien varrella tarinankertojana. The House hyödyntää sarjakuvapaneeleita ja väritystä varsin nokkelasti, ja kerronnalliseti hyppäykset menneisyyden ja nykyisyyden välillä toimivat siten erinomaisesti. Ellen nyt aivan väärin muista, niin Ryppyjä taisi olla kerronnaltaan vielä huomattavasti tavanomaisempi sarjakuva, vaikka sinänsä täysin hallittu teos sekin jo oli. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki siis, The House on ehdottomasti suositeltavaa luettavaa kaikille sarjakuvien ystäville.
