Gaudin arkkitehtuuri tunnetaan erityisesti Barcelonan kaunistuksena, mutta nyt myös raakoina murhapaikkoina. Karmeasti silvotut uhrit eivät ole päätyneet löytöpaikkoihinsa sattumalta, mutta mikä ihmeen yhteys on mielipuolisella murhaajalla ja maailmankuululla arkkitehtuurilla?
Sarjakuvassa seurataan kahta tarinalinjaa. Työhönsä väsähtänyt komisario Skinner tutkii tapausta, kun taas kaupan kassa Antoniana joutuu tahtomattaan vedetyksi juttuun pelastaessaan vanhan miehen hengen – miehen joka näyttää aivan Gaudilta itseltään. Teolla on seurauksensa, sillä pian Antonianan omakin henki on vaarassa. Yksikään hyvä teko ei jää rankaisematta, kuten sanotaan.
Sarjakuvan juonesta ei tätä enempää kannata kertoa, mutta mainittakoon kuitenkin, että se on oikein toimiva perusdekkari, ei sen enempää eikä vähempää. Normaalisti ”ihan hyvä” on enemmänkin moite kun kehu, mutta The Ghost of Gaudi ei jää kuitenkaan miksikään tusinatavaraksi, sillä käsikirjoittaja El Torres ja piirtäjä Jesús Alonso Iglesias ovat rakentaneet tiukasti rytmitetyn sarjakuvan, joka onnistuu kaappaamaan lukijan mukaansa. Erityisesti Iglesiaksen vauhdikas ja ilmeikäs kynänjälki tekee paljon sarjakuvan ilmaisuvoimalle.
Myönnän että tyyli ei kuitenkaan heti iskenyt itseeni. Iglesiaksen tapa tussata muistutti nimittäin jollain omituisella tavalla Tarmo Koiviston Mämmilää eikä assosiaatio ihan toiminut itselleni, mutta onneksi lukiessa moiset ajatukset unohtuivat nopeasti.
Sarjakuvassa miellytti myös Gaudin arkkitehtuurin saama huomio. Kaikesta näkee, että ikonisia paikkoja ei valittu sarjakuvaan vain sen vuoksi, että ne näyttävät piirrettynä hyviltä, vaan koska Gaudin taiteen symbolismi oikeasti kiinnosti tekijöitä ja sillä oli annettavaa sarjakuvan juonelle.
The Ghost of Gaudi on oikein toimiva pakkaus sarjakuvien ja dekkareiden ystäville, suosittelen!