Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Dalai Lama on kaikkien tuntema mies, mutta kuuluisuudestaan huolimatta kuinka moni oikeastaan tietää Tenzin Gyatson, syntyjään Lhamo Dhondrubin elämästä yhtään mitään? Alexander Norman myös arvelee, että se mitä Dalai Lamasta yleensä ”tiedetään”, on sekin enimmäkseen väärin ymmärrettyä.
Dalai Lamaa esimerkiksi usein pidetään uskonnollisena johtajana, ikään kuin jonkinlaisena buddhalaisuuden paavina. Itse asiassa, vaikka Dalai Lama onkin Tiibetin buddhalaisuuden Gelupa-koulukunnan vaikutusvaltaisin edustaja, hän ei ole sen johtaja, eikä hänellä ylipäätään ole minkäänlaista muodollista valtaa muihin lamoihin tai munkkeihin. Sen sijaan poliittista valtaa Dalai Lamoilla on perinteisesti ollut, ovathan he historiallisesti olleet Tiibetin johtajia. Tämä historiallinen perinne tosin kohtasi loppunsa vuonna 2011, kun nykyinen Dalai Lama luopui virallisesti asemansa tuomasta poliittisesta roolista.
The Dalai Lama : The Biography keskittyy tarkastelemaan Dalai Lamaa nimenomaan Tiibetin näkökulmasta: sitä minkälainen merkitys ja vaikutusvalta Dalai Lama -instituutiolla ja sen viimeisimmällä edustajalla on ollut tiibetiläiselle kulttuurille ja sen traditioille. Dalai Laman hengelliseen rooliin kuuluu ehdottomasti rauhanomaisuus, dialogin ylläpito, sekä kieltäytyminen väkivallasta. Ympäröivät voimat – niin Kiina, Intia kuin tiibetiläisetkin – eivät kuitenkaan ole tehneet tästä aina ihan helppoa. Kirjassa tuodaankin hyvin esille Dalai Laman vaikea tasapainoilu poliittisen ja uskonnollisen roolin ristipaineessa.
Tämä näkyy muun muassa siinä, miten Dalai Lama ei enää vaadi Tiibetille itsenäisyyttä, vaan pikemminkin tiibetiläisen kansan ja kulttuurin kunnioitusta ja suojelua. Tästä sovittelevasta asenteesta huolimatta suhde Tiibetin vallanneeseen Kiinaan on ollut vaikea. Dalai Lamalle myönnetty Nobelin rauhan palkinto vuonna 1989 oli Kiinan näkökulmasta jopa suoranainen provokaatio, joka todisti Dalai Laman työskentelevän vihamielisten ulkovaltojen myötävaikutuksella. Luopuminen itsenäisyysvaateista ei ole ollut helppoa myöskään monille tiibetiläisille. Norman tuo kirjassa hyvin esille tiibetiläisen kulttuurin moninaisuuden; kansasta löytyy lukuisia ryhmittymiä ja kaikki eivät suinkaan suhtaudu Dalai Lamaan varauksettoman positiivisesti.
Erityisen mielenkiintosta antia kirjassa ovat mielestäni Kiinan ja Tiibetin monivaiheiset suhteet. Historian mittaan Tiibetin hengellisillä hallitsijoilla on monesti ollut läheiset suhteet Kiinan keisareihin. Tiibetiläisten näkökulmasta tällaiset kahden hallitsijan solmimat liittolaissuhteet ovat olleet täysin tasaveroisia, jossa Tiibetin hengellinen johtaja on toiminut Kiinan keisarille eräänlaisena guruna, ja Kiinan keisari on puolestaan maksanut tästä palveluksesta toimittamalla Tiibetille muun muassa sotilaallista apua. Kiinalaisesta näkökulmasta tällainen suhde ei kuitenkaan kerro tasavertaisuudesta, vaan tiibetiläisten johtajien eleet ovat tulkittavissa tribuutiksi, joka puolestaan tarkoittaisi sitä, että Tiibet on pikemminkin ollut Kiinan vasallivaltio. Tammikuussa 1950 Mao muotoilikin Tiibetin valloituksen niin, että kyseessä on ”paluu isänmaahan”.
Dalai Laman suurimpia haasteita maanpakolaisuudessa on ollut vastata Kiinan asettamiin haasteisiin ja varmistaa, että tiibetiläinen kulttuuri ja perinteet ylipäätään jatkuvat, sekä kehittää tiibetiläisten yhteisöjen välistä yhteistyötä. Tässä piilevät myös Dalai Laman suurimmat onnistumiset. Hän on myös onnistunut edistämään eri uskontojen välistä dialogia, ja tieteestä innostuneena henkilönä jopa tieteen ja budhhalaisuuden välistä yhteistyötä. Norman katsoo myös, että nykyisin länsimaissa yhä suositumpi buddhalaisuus saa kiittää suosiostaan paljolti Dalai Lamaa.
Norman on oikein pätevä kirjoittaja ja elämäkerrassa käydään kattavasti läpi Tenzin Gyatson elämänvaiheet. Silti jotain jää vähän puuttumaan. Kirja painottuu niin voimakkaasti Tiibetin poliittiseen historiaan ja Dalai Laman julkiseen rooliin, että mies tämän roolin takana jää auttamatta vieraaksi. Norman itse kirjoittaa heti kirjan alussa, että tämä on häneltä tietoisesti valittu näkökulma, joten minään virheenä tätä ei voi varsinaisesti pitää. Kannattaa kuitenkin huomioida, että mikäli hakusessa on kirja, joka nimenomaan valottaa Dalai Laman yksityistä puolta, niin tämä ei ole se kirja. Myöskään erityisesti buddhalaisuudesta kiinnostuneille tämä kirja ei ole välttämättä se paras valinta. Toki Norman käsittelee aihetta ympäri kirjaa eri näkökulmista valottaen, mutta ainakin minulle jäi Tiibetinbuddhalaisuudesta tämän kirjan perusteella aika epämääräinen kuva. Historiankirjana The Dalai Lama : The Biography on kuitenkin oikein oivallinen, joten mikäli Tiibet kiinnostaa, niin kirja ei ole lainkaan hassumpi valinta.