Mikä fantastinen kirja! Näin hyviä kirjoja kohtaa harvoin. The Curse of Chalion toi monessa mieleen Guy Gavriel Kayn parhaat kirjat, niin tyylissä kuin laadussa. Kirjan päähenkilö on lordi Cazaril, joka on toiminut hovissa ja linnanherrana, mutta myös kaleeriorjana: piirityksen jälkeen Cazarilin lunnaita ei maksettu, joten hänet myytiin orjaksi.
Niinpä nuoresta iästään huolimatta Cazaril on vapautuessaan raihnainen ja heikko. Hän raahustaa Valendaan hakemaan turvapaikkaa ja jotain vaatimatonta työtä hovista, jossa hän toimi hovipoikana. Yllätyksekseen Cazaril saakin hallitsijan leskeltä tärkeän tehtävän. Hänestä tulee Isellen, Chalionin kruununperijän siskon, henkilökohtainen sihteeri ja opettaja.
Kun kruununperijä Teidez ja Iselle kutsutaan Chalionin pääkaupunkiin, Cazaril joutuu kohtaamaan lordit, joiden toimien seurauksena hänet myytiin orjaksi. Kuningas on sairaalloinen, joten Teidez ja sitä myötä Iselle joutuvat melkoisen juonittelun ja pyörityksen keskelle. Asiaan liittyy myös kirjan nimessäkin esiintyvä kirous, joka on langetettu Chalionin ylle…
Bujold on onnistunut luomaan todella upean kokonaisuuden. Chalionin maailma on kiehtova, hovijuonittelu värikästä ja henkilöt kiinnostavia. Cazaril on puutteineen mielenkiintoinen ja inhimillinen päähenkilö ja kohtalo, johon Bujold Cazarilinsa kietoo on hyvin mukaansatempaava.
The Curse of Chalion on niin hyvä kirja, että suorastaan harmittaa, että se on saanut pölyttyä hyllyssäni niin pitkään — ja toisaalta on kurjaa, että tarina on ohi. Onneksi Chalionin maailmaan on kirjoitettu pari muutakin kirjaa, joista jatko-osa Paladin of Souls on ainakin nappaamiensa palkintojensa perusteella vielä parempi.