Irene Lathamin ja Karim Shamsi-Bashan kuvakirja The Cat Man of Aleppo herätti välittömästi huomion jo erikoisella aiheellaan. Kirja kertoo tositarinan syyrialaisesta ambulanssikuskista Mohammad Alaa Aljaleelistä, joka on kerännyt mainetta ympäri maailman suurena kissojen ystävänä ja hyväntekijänä. Tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa, että kissojen auttamisesta hänen tarinansa vasta alkoi.
Eräänä päivänä palatessaan töistä Aljaleel näkee oliivipuussa pari kissaa, jotka tarvitsevat apua. Näky ei ole Aleppossa epätavallinen, sillä sotaa paenneet ihmiset ovat joutuneet jättämään lemmikkinsä taakseen. On niin monia ihmisiä, joita Aljaleel ei voi auttaa mutta kenties Aljaleel voisi sentään auttaa kaupungin hylättyjä kissoja. Pienestä eleestä kasvaa kuitenkin aina vain suurempi kissojen lauma. Pian kissoja tulee niin paljon, että Aljaleel joutuu jo ostamaan talon niiden hoitamista varten. Eikä pelkästään kissoja, vaan pian mukaan tulee muitakin eläimiä. Vähitellen Aljaleelin talo houkuttelee paikalle myös ihmisiä ja niin pihalle rakennetaan myös kaivo ja leikkipuisto niille lapsille, jotka ovat vielä Aleppossa. Hyvä teko kasvaa kasvamistaan kuin verso betonimurskan keskeltä.
Syyrian sota ei kenties ole hirveän todennäköinen aihe lastenkirjalle, mutta moiset ihmettelyt unohtuvat nopeasti kirjaa lukiessa. Kirjan teemahan on loistava! Toivoa ja uudelleen rakennusta löytyy mitä mahdottomimmista tilanteista ja vain yhdellä ihmisellä voi lopulta olla valtava positiivinen vaikutus ympäristöönsä. Niin, ja tietysti ei pidä unohtaa kissoja; valtavat kissalaumat tuovat hymyn huulille väkisinkin ja saavat aivan erityisen paikan ainakin minun sydämestäni.
Kirjan kuvittaja Yoko Shimizu on pakko nostaa esiin, sillä hänen kädenjälkensä tuo kirjaan aivan omanlaisensa tunnelman. Tyylillisesti Shimizu selkeästi ammentaa Japanin perinteisistä Yukio-e-puupiirroksista, vaikka hänen tulkintansa sinänsä onkin moderni. Tämä japanilaisen ja syyrialaisen kulttuurin kohtaaminen tekee omalla tavallaan The Cat Man of Alepposta hyvin omalaatuisen ja mielenkiintoisen tapauksen, ja yksityiskohtaisten kuvien äärellä vierähtää tovi jos toinenkin.
Pidän siitä, että lastenkirjoihin uskalletaan ottaa tällaisia hieman epätavallisia aiheita. Miksipä ei? Tarina on inspiroiva ja hyväntuulinen, mutta sen kautta on mahdollista käydä lapsen kanssa myös syvällisempi keskustelu Syyrian tilanteesta, jos niin halutaan. Kaiken kaikkiaan oikein mielenkiintoinen tapaus siis, suosittelen!