Tom Engström: That Year in Seoul

Vuonna 2015 suomalainen Tom Engström oli valinnan edessä. Kolikon heitto päättäisi olisiko vaihto-oppilasvuoden kohteena Meksiko vai sittenkin Etelä-Korea. Vaikka en ollenkaan epäile etteikö Engströmin Meksikon kokemuksista olisi syntynyt yhtälailla hieno sarjakuva, niin sittenkin olen iloinen, että matkakohteeksi valikoitui juuri Etelä-Korea. Lopputuloksena on nimittäin kaksikielinen sarjakuva, jossa korean kieli muodostaa ison osan sarjakuvan visuaalisuutta. Vaikka suomalaisen lukijan kannalta ratkaisu on lähinnä jännä yksityiskohta, niin ainakin omasta mielestäni Hangul-kirjoitusjärjestelmä on sen verran kaunis, että se todellakin tuo jotain ekstraa myös sarjakuvan visuaaliseen kerrontaan.

Luonteeltaan sarjakuvaa voisi kuvailla päiväkirjamaiseksi. Pidemmän tarinan sijasta se koostuu sivun tai kahden arkipäiväisistä huomioista, missä pohditaan korealaisen kulttuurin erikoisuuksia, vaihto-oppilaselämän yksityiskohtia ja niin edelleen. Tutuksi tulevan korealaiset kylpylät, paikallinen viehtymys metallisiin syömäpuikkoihin ja se erikoinen fakta, että geneettisistä syistä korealaisten hiki ei haise.

Iso osa sarjakuvan viehätystä on ehdottomasti Engströmin piirustustyyli, joka on aivan ihastuttava. Hienopiirteinen ja hallittu kynänjälki yhdistettynä rentoon ja ilmeikkääseen ilmaisuun on oikea ilo silmille. Erityisen onnistuneesti Engström on onnistunut kuvittamaan itsensä, sarjakuvan Tom Engström on kesäkurpitsan muotoisen päänsä kanssa juuri sopivan humoristinen ja samaistuttava hahmo. Sarjakuvan visuaalisuus on muutenkin onnistunutta. Mustavalkoisessa sarjakuvassa käytetään tehokkaasti oranssia väriä tehokeinona, ja myös painolaatu on erinomainen. Kirja on omakustanne mutta sitä ei kyllä heti arvaisi, sillä lopputulos on kauttaaltaan laadukas. Etelä-Koreasta kiinnostuneille ja sarjakuvien ystäville That year in Seoul onkin oikein oivallinen valinta ja omasta puolestani jään innolla odottamaan Engströmin tulevia sarjakuvaprojekteja.