Clay sairastui kovaan kuumeeseen, mutta yleensä siitä toipuu. Clay sen sijaan ei toivu. Kovat ja jatkuvat kivut ajavat hänet täydelliseen epätoivoon. Olisi edes diagnoosi! Kaikki ympäriltä sortuu, puoliso, työt, koko elämänhallinta. Clay jää kroonistuvien kipujensa kanssa etsimään vastauksia. Mutta mistä, keneltä?
Hanna Bervoets toivottaa Tervetuloa sairaiden valtakuntaan. Intensiivisten sinäkertoja-jaksojen lomassa kulkee toinen allegorinen tarinalinja, jossa Clay saapuu uuteen paikkaan oppaan kanssa, ja josta hän alkaa vimmatusti etsiä tietään ulos. Aika ja paikka hämärtyvät. Clay alkaa hukata myös identiteettiään. Onko hän muuta kuin mätänevä ruho?
Tervetuloa sairaiden valtakuntaan on aika vaikea ja vähän oman taiteellisuutensa kanssa kompuroiva romaani. Osiot, joissa Clay yrittää katsoa elämäänsä eteenpäin ja taaksepäin, joihin sekoittuu hänen uuden kumppaninsa ajatuksia Susan Sontagista ja joissa hän yrittää rakentaa uutta sairaan ihmisen minuuttaan, toimivat olennaisesti paremmin kuin metaforinen vaeltelu unimaailmassa, joka vaikka onkin nähtävissä vertauskuvaksi oman itsen kanssa hapuilusta, sairauden hyväksymisestä, on kuitenkin kirjallisessa muodossa väkinäistä luettavaa.
Tarjoaako Hanna Bervoets sitten jonkinlaisen katharsiksen? Onko kroonikolle jotain tehtävissä? Surullinen kirja Tervetuloa sairaiden valtakuntaan lopulta on. Mutta kyllä se lukea kannattaa. Ehkä sen avulla voimme ymmärtää jälleen vähän enemmän kanssaihmisistämme, olla olettamatta.