Cécile on 17-vuotias tyttö, joka elää isänsä kanssa sangen huoletonta ja dekadenttiä elämää. Rahaa tuntuu riittävän ja isän rakastajattaret vaihtuvat melko tiuhaan. Cécile ja Raymond-isä lähtevät kesäksi huvilalle Rivieralle, ja isä ottaa tuoreimman rakastajattarensa Elsan mukaan. Cécile itse ihastuu itseään vanhempaan Cyriliin ja löytää oman heräävän seksuaalisuutensa. Tilanne muuttuu, kun huvilalle ilmestyy vanha perheystävä Anne, jolla on vahvat aikeet avioitua Raymondin kanssa. Cécile päättää yhdessä Elsan ja Cyrilin avulla toteuttaa suunnitelman, joka estäisi avioliiton, mutta siinä vaiheessa kaikki meneekin pieleen.
Françoise Saganin esikoisteos Tervetuloa, ikävä on kertomus ihmissuhteista, juonittelusta, päättäväisyydestä ja päättämättömyydestä. Teos julkaistiin vuonna 1954 kirjailijan ollessa vasta 18-vuotias. Se oli välitön menestys, vaikka on helppo myös kuvitella, että se on herättänyt voimakastakin vastustusta aikoinaan. Tarina on epäsovinnainen ja sen henkilöistä ei kovin kummoista moraalista voimaa tai syvyyttä löydy. Päähenkilö Céline on varsinainen tuuliviiri ollessaan välillä Elsan puolella, välillä taas Annen. Toisaalta hänen ilkeä ja itsekäs suunnitelmansa isän ja Annen suhteen pilaamiseksi vaikeuttaa hänen sympatisointiaan. Myös teoksen pidäkkeistä vapaa fyysinen rakkaus ilman tarvetta henkisen puolen korostamiseen lienee aiheuttanut kohua.
Mutta toisaalta, näin lähes 70 vuoden päästä, teoksen vapaamielisessä sanomassa on myös paljon hyvää ja oikeaa. Naisen oikeus päättää omasta kehostaan ja hakea seksiä vain nautinnon vuoksi on ehkä tapa kuvata ihannetta itsenäisestä, omin jaloin seisovasta voimakkaasta naishahmosta. Moralisoinnin Françoise Sagan jättää muille.
Tervetuloa, ikävä on ohut klassikkoromaani, jonka kanssa voi hetken ihan mielekkäästi viettää. Kannattaa kokeilla.