Ellen on lakannut puhumasta. Hän on 11-vuotias, eikä suostu ilmaisemaan itseään millään tavoin, ei edes kirjoitusvihkoon, jonka hänen äitinsä on hänelle hankkinut. Suoraan hän kommunikoi vain Jumalalle rukouksissaan. Mutta Ellenin täytyy olla varovainen rukouksissaan: hän oli toivonut isänsä kuolemaa ja isä oli kuollut. Jäljelle jäivät, mutta eivät suremaan vaarallista ja ailahtelevaa isää, Ellenin teini-ikäinen veli, joka naulaa ovensa kiinni ja virtsaa pulloihin, sekä heidän äitinsä, menestyvä näyttelijä kaupunginteatterista. He ovat valoisa perhe.
Tai he olivat valoisa perhe. Pimeys tuntuu laskeutuvan Ellenin ja hänen läheistensä ympärille kuin jokin kirous. Ellen tietää, että se on hänen syytään. Kun hän ei puhu. Äiti rakastaa tytärtään ja pitää hänen puoliaan, mutta epätoivo hiipii hänenkin rintaansa, kun hän ei tiedä, miten saisi tyttöön yhteyden.
Kommunikointi on pääteema Linda Boström Knausgårdin kauniissa romaanissa Tervetuloa Amerikkaan. Jo hänen edellisen romaaninsa Helioskatastrofin yhteydessä kehuin Boström Knausgårdin runollisen tarkkaa ilmaisua, ja samaan kehuun on tarve nytkin. Jos ei Helioskatastrofi ollut pituudella pilattu, ei sitä ole Tervetuloa Amerikkaankaan. Karvan alle sataan sivuun on puristettu olennainen hukassa olevan ja pelokkaan tytön sielunelämästä. Se riittää.
Linda Boström Knausgård on vangitsevan hyvä kirjailija. Tervetuloa Amerikkaan on vahvan omaperäinen romaani erikoisesta keskushenkilöstä. Lukekaa, suosittelen lämpimästi, lukekaa!