Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Uudessa kirjassaan Pirjo Rissanen tutustuttaa meidät Armi Vartiaiseen, lastenkirjailijaan. Ja perinpohjin tutustuttaakin, sillä tekstin myötä Armista kasvaa särmineen kaikkineen vahva ja elävänoloinen henkilöhahmo. Naislukija voi löytää Armin ajatusmaailmasta paljon itseään; havainnot eivät aina ole pelkästään positiivisia, mutta kylläkin arkielämää armollisesti ja ymmärtävästi läpivalaisevia.
Armissa on aimo annos feminismiä, tai sitten vain tervettä itsekkyyttä olla itsenäinen ja perinteisiä sukupuolirooleja kyseenalaistava nainen. Hän on ennen kaikkea Armi, ilman vaimon tai äidin leimaa – jopa lapsilleen. Perinteisen naiskuvan paineet näkyvät silti Arminkin elämässä. Opinnot jäävät kesken aikanaan, kun perheeseen syntyvät pojat Valtteri ja Lari. Aviomies Teijo tekee töitä, Armi jää kotiin lapsia hoitamaan. Noina vuosina hän löytää kirjoittamisen, eikä missään vaiheessa sotkeudu perheenemännän velvollisuuksiin, kuten ruoanlaittoon, kuin juuri ja juuri välttämättömimmin. Eineksetkin ovat ihan ookoo.
Tarinan alkuvaiheessa pojat ovat jo aikuisia ja muuttaneet pois kotoa. Valtteri on matkaoppaana maailmalla eikä juuri itsestään ilmoittele. Suhde äit… siis Armiin on etäinen. Lari sen sijaan on nauttinut vielä parikymppisenäkin äidin sunnuntailounaista, mukaan pakatuista ruokapaketeista ja hemmottelusta. Aikuistumisen kuviot tuovat fyysistä välimatkaa myös Lariin, saati kun kuvaan mukaan ilmaantuu myös Leea.
Elämä viskoo epäreiluuttaan menetyksiä päin Armia ja Laria. Armi päätyy hoitamaan lapsenlapsiaan. Pakettiin kuuluu hyvin kokonaisvaltainen vastuu lasten arjesta, kohtuuttoman paljon enemmän kuin juhlapyhän isovanhemmuus. Armihan vierastaa jopa kirjoihinsa liittyviä lasten tapaamisia ja markkinointitempauksia eikä niihin ole pitkään aikaan enää suostunutkaan. Jännitteet omiin poikiin ovat aiheuttaneet epämukavuutta ja viileällä, jopa egoistisella tavallaan Armi arvostaa omaa rauhaa ja yksityisyyttään. Myös naapuriin muuttanut Minna saa Armin palauttamaan mieleensä menneisyydestä asioita, jotka hän on halunnut jättää taakseen. Varjeliko hän liikaa omaa yksityisyyttään silloinkin eikä siksi nähnyt läheisensä tilaa – ja missä on Marjaliisa nyt?
Vaikka Rissanen on kirjoittanut Armiin paljon ikävän ihmisen piirteitä, niin ne vain tekevät hänestä entistä enemmän tunteisiin vetoavan ja jollain tapaa lohduttavan hahmon. Hän on niin kirjailijan työnsä näköinen, viihtyy omissa oloissaan eikä tuo itseään esille. Äänekkäämmät hahmot, kuten Larin anoppi Annikki, saavat hänen puolestaan melskata rauhassa. Armi on hyvin vastuuntuntoinen, rehellinen ja hieman tosikkokin – ja hänellä on paljon annettavaa sille, joka kääntää ekstroverttiutensa off-asentoon ja säätää itsensä tasapuolisen dialogin aalloille. Näinhän se on tosielämässäkin.
Ken tähän kirjaan tarttuu, saattaa laillani ihastua. Suosittelen!
