Jukka Itkosen runojen pariin on aina ihanaa palata. Tosin myönnän, että näin tehdessäni tunnen aina pienen häpeän pistoksen, sillä aikuisten runot eivät minua erityisesti puhuttele, mutta lastenrunojen äärellä onnistun jostain syystä löytämään sisäisen ipanan. Huumoria ja hauskoja oivalluksia, niitähän näistä saa!
Itkosen runot yleensä rakentuvat jonkin teeman ympärille ja niin tälläkin kertaa. Meriteemasta löytyy paljon ammennettavaa. Luvassa on ainakin suuria persoonallisuuksia kuten Puosu-Kalle ja merirosvo Piippu-Pinkerton, jälkimmäisen runo aivan erityisesti nosti hymyn huulille. Trilobiittibiitti on toinen kohokohta, paleontologiasta ammentavalle runolle ei voi antaa muuta kuin täydet pisteet. Silti, kirjan ihan suurista suurin tähti oli itselleni ehkäpä Tuuli, joka onnistuu hienolla tavalla kuvamaan mielikuvituksen voimaa.
Kirjan kuvittajana on tällä kertaa Camilla Pentti, jonka tyyli sopii kirjaan kuin nakutettu. Tekniikkana vesivärit ja värikynien yhdistelmä on mielestäni aina enemmän tai vähemmän mielenkiintoinen, sillä tekniikoiden yhdistäminen mahdollistaa kokeilevat tekstuurit. Merikirjasta kun puhutaan, niin teemaan toki sopii vesivärit muutenkin enemmän kuin hyvin. Merkillepantavinta Pentin tyylissä on kuitenkin hieno värien käyttö, kirja tuntuu kaiken kaikkiaan hyvin raikkaalta ja – huumoria unohtamatta – myös tunnelmalliselta. Yhteistyö siis pelaa, Itkosen runojen ystäville jälleen mitä suositeltavinta luettavaa!