Spearpoint on ihmiskunnan viimeinen kaupunki, valtava taivaisiin ulottuva torni. Se on jakautunut vyöhykkeisiin, joilla vallitsevat erilaiset teknologiaa rajoittavat luonnonlait. Neon Heightsissa toimii sähkö, alempana Steamvillessä joudutaan turvautumaan höyryvoimaan ja vielä alempana Horsetownissa hevoset ovat tärkein voimanlähde. Ylhäällä Celestial Levelseillä asuvat siivekkäät enkelit, joilla on käytössään rajaton teknologia.
Quillon on Neon Heightsissä asuva patologi, joka saa leikkauspöydälleen taivaalta tippuneen enkelin. Enkelin mukana tulee entiseen elämään liittyviä harmeja ja pian Quillon huomaa olevansa pakomatkalla koko Spearpointista, onneksi sentään asiantuntevan oppaan kanssa. Matka ei ole helppo, sillä vyöhykkeiden rajojen ylittäminen käy terveyden päälle.
Spearpointin ulkopuolinen maailma on luonnollisesti täynnä vaaroja, joista ikänsä Spearpointissa asuneella Quillonilla ei ole pienintäkään käsitystä. Tuloksena on vauhdikas seikkailu. Matalan teknologian vuoksi kirja on lähinnä steampunkia, mutta maailman taustalla oleva ajatus on mielenkiintoinen — joskin kysyä voi, onko se scifiä vai silkkaa fantasiaa, sillä selitykset jäävät lopulta hieman hatariksi.
Kirjan loppu jättää hieman toivomisen varaa — tai tilaa jatko-osalle — eikä Pääteasema muutenkaan ole missään nimessä Reynoldsin terävintä tuotantoa. Miellyttävä lukukokemus se silti oli ja maailma on ainakin erikoinen ja kiehtova.