Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Odottakaas, on kelattava, sillä tämän tyyppisiä lennokkaita, hauskoja, näppäriä, samaan aikaan hyvä- ja huonotuulisia kirjoja on tullut luetuksi monia: Elina Kilkulta Alina-trilogia teatterin liepeiltä, yksi Pitkään meni ihan hyvin -rompsu Anna Rimpelältä, myös Kristiina Sahan Minäpäivät, ja Laura Laakson Mrs. Milkyway, Veera Nieminen kuitattu, ja miksei myös Katri Sisko chick liteineen tarkoin luettu ynnä arvosteltu sekä noiden kaikkien naishahmot kulautettu muina miehinä sisuksiin.
Joten äärivalmiina ollaan tässä oltu vastaanottamaan kempeleläisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan Aino Leppäsen Terkuin ope -romaani, jonka pääsuharina heiluu Aikku, äidinkielen lehtori hänkin. Aikku on kymmenkunta vuotta vanhempi kuin Katri Siskon huimahko Elina-ope. Kehittyneempi monella tavalla elämänkokemuksen myötä, tosin ei aina uskoisi viisastuneemmaksi.
Elämme Aikun ja opeystävien kanssa yhden kokonaisen lukuvuoden, joka alkaa lähiopetuksella ja päättyy etään tuon pirun koronan takia. Rentoa on meno molemmin puolin, niin oppilaiden hälläväliä meiningin kuin Aikun henkisen höyryilyn ja fyysisen löysäilyn vuoksi. Kiva meininki kaiken kaikkiaan, vaikka väliin kiristääkin.
”Näköjään myös etäopetuksessa on mahdollista tuntea olevansa päiväkodissa töissä, vaikka kuvitteli olevansa lukion lehtori.”
Parempi noin kuin ennen – ja paljon parempi tällaiset paljon sietävät lukio-opet kuin entisaikojen pelkoa herättävät. Huvittaa pelkästään jo se mannerten välinen kuilu ja halkeama, joka välillämme on, kun vertaa omia lukioaikoja 40 aikuistuvan pojan luokassa liitutaulun ja äkäisten opettajien puristuksessa näihin nykyisiin siliteltäviin wilmalaisiin.
Ja entä Leppäsen kerronta: sehän imaisee mukaansa kuin pyörre!
”Jos kiihdytän menoani, päästäni saattaa aivan oikeasti poksahtaa päänahka irti hiuksineen kaikkineen. Kukas se sitten laittaa ohjeet Wilmaan, kun minä siivoan sitä sotkua?”
Ei kun mukaan vaan mokailemaan ja katumaan ja taas virallisemmin elämään aina etäylioppilasjuhliin saakka. Siinä menossa jotensakin luonnottomuus muuttuu luonnolliseksi ja elämä inhimilliseksi kaikesta huolimatta. Vähänkö auttaa myös se komistus, virastomestari Elmo-adonis joka koululle syksyllä on ilmestynyt.