Hilkka Ravilo: Terhi : romaani elämästä ja rikoksesta

Hilkka Ravilo on hyvin omintakeinen kirjailija tyyliltään ja aiheiltaankin. Hän on usein kuvannut kirjoissaan ihmisten kehitystä lapsesta aikuiseksi ja ympännyt sitten rikoksen tähän romaanikehykseen. Tämä pätee myös hänen uusimpaan teokseensa Terhi. ­Terhi kasvaa tytöstä naiseksi Lohjan Lieviön kylässä. Lapsuus on aineellisesti melko niukkaa mutta tasapainoista. Hänen ollessaan toisella kymmenellä vanhemmille syntyy iltatähti Anne, ja Terhi joutuu luopumaan haaveistaan mennä kampaajakouluun, koska hänen on osallistuttava perheen elatukseen. Sitten vanhemmat kuolevat äkillisesti, ja Terhistä tulee pikkusiskon epävirallinen huoltaja.

Terhi työskentelee samaan aikaan linja­autossa rahastajana, ja siellä hänen elämäänsä astuu ensirakkaus Hannu. Eletään 1970-­lukua, ja Hannu on ajan aatteissa tiukasti kiinni: hän saarnaa työtovereilleen kommunismia, köyhälistön sortoa ja paratiisimaisia oloja Neuvostoliitossa. Kukaan ei oikeastaan piittaa hänen opetuksistaan, mutta Terhi tempautuu hetkeksi mukaan Hannun elämään. Seuraukset ovat traagiset. Irtauduttuaan Hannusta Terhi koettaa saada kuvioitaan järjestykseen, mutta vuosia myöhemmin mies palaakin Terhin lähipiiriin erikoisella tavalla, ja jälleen seuraa rikos.

Ravilo on todellakin erikoinen kirjailija; hän tuli suuren yleisön tietoisuuteen jo vuonna 1997 romaanillaan Mesimarjani, pulmuni, pääskyni, joka oli Finlandia-­ehdokkaana. Rikosjuonten ohella hänen keskeisimpiä teemojaan on ihmisten välinen hyväksikäyttö, josta Terhi­-romaanissakin kerrotaan. Useimmiten juuri realistinen ja kyyninenkin ihmissuhteiden kuvaus on ollut Ravilon vahvuus, ja rikostarinat ovat jääneet vähän päälleliimatun tuntuisiksi, ja niin käy nytkin.

Terhin tarinassa kiinnostavaa on myös ajankuvaus: 70-­luvun aatteet ovat uskottavasti kerrottu ja tältä osin Hannu on oikein mehevä ihmistyyppi. Toinen mieleenjäävä piirre tässä kirjassa on Lohjan murteen käyttö repliikeissä. En ole tarpeeksi asiantunteva arvioidakseni Ravilon murteenkäytön oikeellisuutta, mutta hauskasti ihmiset tässä kirjassa joka tapauksessa puhuvat. ­ Kaiken kaikkiaan Terhi oli ihan hyvä lukukokemus, vaikka kirjailija itsekin vähän sortui siihen opettavaisuuteen, jota hän Hannun henkilöhahmossa niin terävästi kuvasi.