Grant Morrisonin Teräsmiehen uudelleentulkinta joka alkoi albumissa Miehet Terästä jatkuu Teräsmies : Luodinkestävässä. Tämänkertainen kokoelma koostaa yksiin kansiin Action comics -lehden numerot 0, 9–12 ja Action Comics Annual 1. Siinä missä ensimmäinen kokoelma aloitti Teräsmiehen tarinan alusta, ovat tämänkertaiset tarinat varsin lennokkaita ja irtonaisen oloisia edellisestä.
Teräsmies on minulle ollut kautta aikojen supersankari, josta en kiinnostu. Olivat tulkinnat sitten sarjakuvissa tai elokuvissa hahmo on aina tuntunut turhan yksinkertaiselta. Supersankari, jolla on lähes kaikkivoivat voimat ei istu ajatusmaailmaani sopivaksi päähenkilöksi. Valtaosa myöhemmistä supersankareista keskittyykin päinvastaiseen asetelmaan, jossa supersankari on altavastaaja taistelemassa voimakkaampia vihollisia vastaan.
Tämä muuttui kun Grant Morrison iski lusikkansa soppaan. Hahmosta ja tarinoista kaivettiin esiin syvällisyyttä, jota kipeästi kaivattiin. Teräsmies ei ollutkaan enää paperinohut sankari, joka vaihtoi vaatteita puhelinkopissa ja käytti valepukunaan silmälaseja. Sen sijaan hahmon ajatusmaailmaan sukellettiin.
Tällä kertaa juonet ovat ”one-shot” tarinoita, keskittyen siis itsenäisiin tarinoihin, eikä niiden välillä tunnu olevan suurempaa isoa juonta. Teräsmies kohtaa useamman supervoimilla varustetun vihollisen. Näistä mielenkiintoisin on korruptoitunut versio itsestään.
Kokoelman paras tarina on kuitenkin lyhyt välähdys, jossa pikkulapsi saa voimia Teräsmiehen viitan löytämisestä kohdatakseen kiusaajansa. Juuri tällaisia tarinoita kaipaisin lisää supersankareista.