Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjailija David Foster Wallacen suuri intohimo oli tennis. Hän oli junioritasolla seutukunnallinen lahjakkuus, mutta ymmärsi varttuessaan, että todelliset ammattilaisuraa havittelevat tennispelaajat ovat jossain muualla. Silti David Foster Wallace osasi katsoa peliä sisältä käsin, tutkia syvällisesti lajin estetiikkaa sekä sen ympärillä vaikuttavia ilmiöitä.
Tennisesseet on viiden tennisaiheisen kirjoituksen kokoelma. Esseet on julkaistu eri aikakauslehdissä vuosin 1992 ja 2006 välillä. Esseiden sisällöissä on jonkin verran päällekkäisyyttä, muttei mitenkään häiritsevästi. David Foster Wallacen mukana päästään tutustumaan mm. tennisammattilaisten ATP-kiertueen karsintaturnaukseen sekä kahteen tennisvuoden neljästä grand slam -turnauksesta: Yhdysvaltain avoimiin ja Wimbledonin turnaukseen. Jokaisella viidestä esseestä on eri näkökulma. Wallace käsittelee omaa junioritennisuraansa, teinitähti Tracy Austinia, melko tuntemattomaksi jäänyttä ammattilaispelaaja Michael Joycea sekä yhtä kaikkien aikojen parhaista pelaajista, sveitsiläistä Roger Federeriä. Federer-essee on kymmenkunta vuotta myöhäisempi kuin 1990-luvun puolivälin ympärillä syntyneet tekstit.
David Foster Wallace on minulle tuttu Päättymättömän riemun kirjoittajana, ja hänen taipumuksensa pitkiin virkkeisiin sekä varsinaista tekstiä kovasti rikastaviin ja täydentäviin alaviitteisiin ilmenee myös Tennisesseissä. Hän tuo lukijan kiinnostavasti sisälle tapahtumiin, turnauksiin, joissa tapahtuu paljon muutakin kuin sitä, mitä TV-kamerat keskuskentältä koteihin lähettävät. Hän kutsuu aistimaan tunnelmia, näkemään pelin fyysisyyden ja kaiken sen kurinalaisuuden ja lahjakkuuden, jota huipulle päässeiden ja pyrkivien on toiminnassaan ilmennettävä. Juuri tämä vähän normaalista sivuun katsova näkökulma on se, joka esseitä kannattelee. Jos tennis tai ammattilaisurheilu ylipäänsä kiinnostaa, on David Foster Wallacen Tennisesseet oikein hyvä valinta, ja ainakin helpompi lähtökohta hänen teoksiinsa kuin Päättymätön riemu. Siis suositus!
