Temppeliherroilla on eittämättä vankka sijansa länsimaisessa myyttien maailmassa. Ritarikunta on yhdistetty innokkaiden salaliittoteoreetikkojen ja romaanikirjailijoiden toimesta milloin Graalin maljaan, liitonarkkiin, Maria Magdalenan tarinaan kuin myös kertomuksiin satumaisista rikkauksista. Tarinat suuresta vauraudesta sentään pitivät paikkansa – vaurauden ollen loppujen lopuksi se seikka joka koitui ritarikunnan tuhoksi – mutta moni muu uskomus saa Reima T.A. Luodon kirjassa kylmää kyytiä.
Temppeliherrat : todellisuus ja myytit on seikkaperäinen tietokirja ristiretkien ajasta ja temppeliherrojen roolista tuona myrskyisänä aikana. Alun perin pyhiinvaeltajien turvaamiseksi perustettu, köyhyyden ihannetta tavoitteleva ritarijärjestö, saavutti valtaa ja vaurautta varsin nopeasti. Lahjoituksena saadut laajat maa-alueet, paavin sallimat erivapaudet veronkanto-oikeuksineen ja pankkiiritoiminta nostivat temppeliritarit vankasti eurooppalaiseksi mahtitekijäksi.
Ensimmäisen ristiretken onnistuminen ja ristiretkeläisvaltioiden perustaminen takasi järjestölle töitä ja olemassaolon oikeutuksen muutamaksi sadaksi vuodeksi. Ennen pitkää kävi kuitenkin selväksi, että pyhän maan pysyvä hallussapito edellytti jatkuvaa sotilaallista ja poliittista läsnäoloa alueella, uhraus johon kyllästyneet maalliset mahtimiehet eivät löytäneet enää tahtotilaa.
Ristiretkien ajan loppu Akkon taistelun jälkeen vuonna 1291 merkitsi itsetutkiskelun aikaa monelle ritarijärjestölle, mutta temppeliritarit eivät kerinneet kauan ihmetellä, kun pedot saapuivat jo haaskalle. Jo vuonna 1314 Ranskan kuningas keksi järjestön rahoille parempaa käyttöä ja kidutuskammiot ja polttoroviot takasivat, että kuningas sai mitä halusi. Ironista kyllä, dramaattinen loppu osaltaan takasi, että temppeliritarien maine ei koskaan päässyt kuolemaan.
Dramaatiikkaa Temppeliherrat : todellisuus ja myytit -kirjasta ei siis todellakaan puutu. Mielenkiintoisia tapahtumia ja suuria persoonia riittää siinä määrin, että kirjan toivoisi jopa olevan hieman paksumpi. Nyt asioista toiseen kiidetään sellaista vauhtia, että yksittäisiin tapahtumiin tai henkilöihin ei aina kerkeä saada otetta, kun jo vaihdetaan maisemaa.
Kirjan loppuosuus templareihin liittyvistä myyteistä ja modernin templarismin synnystä on erityisen mielenkiintoista ja jopa hauskaa luettavaa. Temppeliherrain uudelleennousu alkoi 1700-luvulla salaseurojen suosion räjähtäessä käsiin. Jotkut salaseurat ottivat esikuvakseen todelliset historialliset organisaatiot ja niin tässäkin tapauksessa. Sanotaanko lopputuloksesta nyt näin, että tahattomalta komiikalta ei ole aina onnistuttu välttymään.
Mielenkiintoinen kirja, joka todellakin innostaa lukemaan aiheesta lisää.