Tehtävät-kokoelman kansikuvakin herättää jo ihmetystä. Mikä tuo seinän reiästä esiin tunkeva karvainen lonkero oikein on?
Tunnelma on sinänsä aivan kohdallaan, Tehtävät ei nimittäin ole ihan kaikista selkein novellikokoelma. Se on aivan vinksallaan. Aiheet ovat aika arkisiakin, mutta näkökulmat aivan omituisia.
Kysymys tuli vasta vuosien päästä, kun puu oli kasvanut aikuisen männyn mittoihin ja paljastanut virheensä. Rungoltaan se oli tavallinen mänty, mutta lehtensä se näytti lainanneen joltain muulta: tervalepältä, totesi se, jonka tehtävä oli todeta.
Prologin kuvaus mäntylepästä virittää tunnelmaa kohdalleen. Ensimmäinen varsinainen novelli, Hengitystekniikka, kertoo entisestä betonilaborantti Keimo Liimatasta, joka rullailee menemään pyörätuolilla, jossa on rikkinäinen rengas. Liimatan kurkussa on pieni pohjaton viinapullo, joka hieman haittaa hengittämistä. Onneksi toisella puolen kaupunkia esitellään uutta hengitystekniikkaa.
Kolme kertomusta -novellin pääosassa on arkinen pianisti Olga Tahvanainen, joka säestää balettitunteja. Tätä novellia kommentoi toimittaja, joka vääristelee tapahtumia saadakseen niihin parempaa draivia. Aivan herkullinen on Pekka ja nappi, jossa Pekan työnä on vartioida nappia, jonka painaminen tuhoaa koko maailman. Nappia pitää painaa, kun valo syttyy, kun jossain joku on päättänyt, että tähän tilanteeseen maailman tuhoaminen on se oikea ratkaisu. Pekan tehtävänä on olla valmis.
Tehtävät on kiinnostava, vinksahtanut novellikokoelma. Maistiaista halutessaan kannattaa vilkaista Ylioppilaslehden suuntaan, siellä on julkaistu kokoelman novelli Istutus.