Toimittaja ja kirjailija Chang seurasi kolme vuotta liukuhihnalla työskentelevien nuorten, jopa alle 16-vuotiaiden, tyttöjen elämää Kiinan Dongguanin teollisuuskaupungissa, muun muassa kenkätehtaassa, jossa valmistetaan meidänkin hyvin tuntemiamme merkkijalkineita. Olosuhteet ovat länsimaisittain kammottavat, työpäivät pitkiä ja vaarallisia, elinolot rähjäisiä ja elämä yksinäistä. Tytöt ovat kuitenkin kunnianhimoisia ja yritteliäitä, heillä on valtavia haaveita ja mielestään mahdollisuuksia toteuttaa ne.
Kirjan toisena juonteena kulkee kirjailijan oman perheen menneisyyden ja siirtolaisuuden selvittely. Hänen perheensä ei ole juuri kertonut ajasta Kiinassa eikä hänen ole helppo vieläkään löytää sukulaisiaan tai tietoja heistä. Vanhemmat eivät ole kertoneet muutosta USA:n paljoakaan. Hän tuntuu etsivän omaa identiteettiään kiinalaisena, omia sukujuuriaan ja menneisyyden tarjoamaa turvaa. Lopulta hän saa pieniä vinkkejä, lisätietoja, pätkiä kertomuksista ja säilyneen ikivanhan sukupuun.
Tehtaan tyttöjen tärkein tavara on aina matkapuhelin, joka ei ole pelkästään soittamista varten. Se toimii myös osoitekirjana, puhelinluettelona ja pahinta mitä voi tapahtua on puhelimen häviäminen. Tytöt pyrkivät etenemään kuka milläkin tavoin, valehtelemista työhönotossa pidetään itsestään selvänä. Toiset taas etsivät miestä, joku jopa rakkautta, mutta useimmat vain turvaa, taloudellista apua ja asuntoa.
Changin kirja kuvaa nyky-Kiinan siirtotyöläisiä ymmärtävästi, mutta ihmettelee monia tapoja ja tyttöjen sinisilmäisyyttä. Usko tulevaisuuteen, oman perheen auttamiseen sekä tulevan aviomiehen ja asunnon saamiseen saa nämä tytöt työskentelemään uskomattomissa olosuhteissa. Jotkut selviävät ja saavuttavat unelmansa, joku palaa maalle kotiinsa auttamaan perhettään.
Näitä tarinoita on maassa miljoonia ja Chang pyrkii valottamaan tämän joukon taustaa ainakin osittain sekä kertomaan oudoista huijareista, ostettavista todistuksista ja muista vaarallisemmistakin lieveilmiöistä tehdaspaikkakunnilla.
Kirja on mielenkiintoinen kuvaus Kiinan tehdas- ja siirtotyöläisistä, itse työstä ja sen organisoinnista. Se kertoo myös, sitä suoraan julki tuomatta, miksi monikansalliset suuryritykset hakeutuvat nykyäänkin niin hanakasti juuri Kiinaan ja miksi sinne perustetaan yhä uusia, myös suomalaisten yritysten tuotantoyksikköjä ja tehtaita.
Suosittelen kaikille yhteiskunnallisista asioista sekä Kiinasta kiinnostuneille, uusi ja melkoisen vaiettu näkökulma lukuisten tyttöjen ja nuorten naisten elämään tänä päivänä. Tällä hetkellä maassa arvioidaan olevan noin 130 miljoonaa siirtotyöläistä, miehiä ja naisia, etsimässä parempaa elämää globalisaation varjossa.