Viime vuonna Karoliina Suoniemeltä ilmestyi mainio tietokirja Ihan oikeat viikinkiajan lapset. En varsinaisesti odottanut kirjalle jatkoa, joten Tehdaskaupungin lapset tuli oikein mukavana yllätyksenä. Tällä kertaa liikutaankin sitten varsin erilaisissa oloissa, 1800-luvun ja 1900-luvun alun teollistumisen vanavedessä.
Suoniemi tuo hyvin esille sen, miten tehdas oli työntekijöilleen aikanaan oikeastaan koko maailma, tavalla jota modernit työpaikat eivät enää ole. Finlaysonin tehdas tarjosi työntekijöilleen muun muassa koulun, seurakunnan, kirkon, palokunnan, poliisin, kirjaston, säästöpankin ja osuuskaupan. Jopa oman orpokodin! Toisaalta olivatpa työtunnit myös jotain aivan muuta kuin nykyaikana, ja myös lapset saivat tosissaan tehdä töitä. Suoniemi tuo esille myös aikakauden asenteita ja perusteluita lasten työntekoon liittyen, mikä yllätti itseni positiivisesti. Lastentietokirjat ovat joskus luonteeltaan toteavia, eivätkä välttämättä taustoita asioita kovinkaan huolellisesti. Tässä mielessä Tehtaankaupungin lapset on mielestäni yllättävän perusteellinen, eikä aliarvioi lukijaa.
Kirjassa käydään tietysti läpi myös se, miten koulunkäynti yhdistettiin kovaan työntekoon ja millaista työläislapsen arki oli; niin lelut ja leikit, pukeutuminen ja ruokavaliokin tulevat käsitellyiksi. Yhdestä seikasta pidin kirjassa kuitenkin aivan erityisesti: Suoniemi nostaa omissa luvuissaan esille tehdaskaupunkien kasvatteja kuten Lauri Viidan, Minna Canthin, Gunnar Bärlundin ja Tapio Rautavaaran. Näiden minielämäkertojen kautta saa hyvän kuvan sekä aikansa tunnetuista nimistä että siitä, miltä todella tuntui elää noina aikoina.
Kirjan kuvituksesta on jälleen vastuussa Emmi Kyytsönen. Kuvituksen tyyli on hieman muuttunut edellisestä kirjasta ja täytyy kyllä sanoa, että pidän tästä muutoksesta aika tavalla, vaikka ei edellisessä kirjassakaan mitään vikaa ollut. Kuvitukset ovat värikkäämpiä ja mielestäni selkeät ääriviivat sopivat Kyytsösen tyyliin todella hyvin. Kaiken kaikkiaan Tehdaskaupungin lapset on oikein hyvää jatkoa edelliselle kirjalle ja toivon, että Suoniemen ja Kyytsösen yhteistyö tulee jatkumaan tulevaisuudessakin.