Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tee se itse -vauva -romaanin kirjoittaja Karoliina Sallinen pitää suosittua Kolmistaan-nimistä perheblogia. En ole kyseiseen hengentuotteeseen koskaan tutustunut, mutta romaanin luettuani tämä kokemus bloggaajana on helppo uskoa: teksti etenee jotenkin juuri sillä tavalla kepeästi ja humoristisesti olematta kuitenkaan liian pinnallista tai lörpöttelevää. Vakavammat aiheet istuvat melko saumattomasti hauskojen huomioiden joukkoon. Ehkäpä tämä on sitä chick lit -kirjallisuutta parhaimmillaan, eräänlaista Bridget Jones -tyyliä; ei ihme, että Bridget ja hänen herra Darcynsa mainitaanki239n jossain kohtaa kirjaa.
Usva ja Juha ovat kolmikymppinen kaupunkilaispariskunta; Usva on, kuten nimi antaa ymmärtää, lähtöisin taiteellisen boheemista perheestä ja työskentelee yläasteen kuvaamataidonopettajana, kun taas Juha toimii pikkuporvarillisen perheensä kenkäyrityksessä. Usva tulee toivotusti ja odotetusti raskaaksi, ja kerronta kulkee eteenpäin raskausviikkojen kautta vuorotellen kummankin tulevan vanhemman näkökulmasta aina vauvan syntymään saakka.
”Raskausaika on hämmentävää tunteiden vuoristorataa – eikä mikään mene käsikirjoituksen mukaan”, sanotaan kirjan takakansitekstissä. No, sen verran kuin tätä elämänaluetta tunnen, viime vuosina tosin toisen käden tietona, niin Sallisen romaanissa kaikki juuri menee käsikirjoituksen mukaan sisältäen myös käsikirjoitukseen kuuluvat pikku yllätykset. Ostetaan ovulaatio- ja raskaustestejä, ihmetellään ensimmäisen ultraäänikuvan katkarapumaista muotoa ja pikkuisen sydämen sykettä, hankitaan kaikkea mahdollista ja mahdotonta vauvarekvisiittaa. Ja sitten tietysti synnytetään. Mutta juuri sellaisia asioita tältä kirjalta odotinkin, ja niin tekevät luultavasti muutkin lukijat, sillä uskoisin että Tee se itse -vauva miellyttää kovastikin vastaavassa elämäntilanteessa olevia.
Kirjassa on Sanni Kariniemen mustavalkoinen piirroskuvitus, joka minusta sopi enimmäkseen oikein hyvin kerronnan teemoihin ja tyyliin, jos kohta en ymmärtänytkään, miksi kaikkien henkilöiden poskiin oli piirretty laastarin näköiset pyöreät kuviot, mutta minulla onkin kuvataiteiden suhteen ollut aina kovasti sovinnainen maku.
Mukava kirja siis niille, joiden elämässä tämä aihealue on ajankohtainen, ja humoristista ja hivenen nostalgistakin luettavaa meille muille.
