Kuvittele hetken mielessäsi, millainen olisi biologin kirjoittama rakkausromaani. Sellainen Täyttymysten kesä on.
Kirja on täynnä ääniä, tuoksuja, viestejä, lämpöä, kesää — mikrotason kiihkeää, lisääntymishakuista elämää, jota hyönteiset, linnut ja pikkunisäkkäät elävät ympärillämme meidän välttämättä edes huomaamatta. Kingsolver saa luontokuvauksensa hetket elämään uskomattoman voimakkaina.
Kahdella päähenkilöistä on biologitausta: Deanna on vetäytynyt yksinäisyyteen hoitamaan luonnonsuojelualueen valvojan virkaa. Lusa on vaihtanut hyönteistutkijan uransa maatilan emännöintiin. Heidän maailmankuvansa kautta, ja heidän kontrastistaan muihin ihmisiin lukijalle avautuu kesässä kihisevän elämän monipuolisuus. Vastapaino naisille on Garnett, leskeksi jäänyt tapoihinsa piintynyt ukko, joka ei voi ymmärtää naapurinsa luomuviljelyhörhötyksiä.
Täyttymysten kesä ei ole rakkausromaani siinä mielessä, että sen juoni olisi harlekiinikirjamainen, vaan siksi, että kaikki päähenkilöt joutuvat kohtaamaan rakkauden vaikealla tavalla. Kirjassa on myös kaunein koskaan lukemani tai kuulemani tuoksun avulla lähetetty rakastamisesta kertova viesti.
Luomutuotannon propagandamateriaalinakin kirjaa voi pitää. Sen luettuani kesä on mielestäni niin täysi elämää, että torjunta-aineiden käyttö tuntuu synniltä.