Täyttä höyryä seurailee samanlaista aihepiiriä mitä useimmat viimeiset Kiekkomaailma-kirjat. Pratchett nimittäin muodosti loppua kohde kaavan, jossa hän toi fantasiamaailmaansa jonkin nykypäivän keksinnöistä tai ilmiöistä. Oli sitten kyse esimerkiksi pankkijärjestelmästä tai postilaitoksesta, Pratchett onnistui luomaan komediaa hyvin. Tällä kertaa huomion keskellä ovat höyryjunat.
Ankh-Morporkiin häärätään junarataa ja Lordi Vetinari luonnollisesti haluaa projektiin jonkun valvomaan kaupungin etuja. Hänen valintansa on Tahmee von Lipwig, jolla on tunnetusti uskomaton tuuri selvitä kiipelistä kuin kiipelistä. Tahmee on esiintynyt aiemmin myös Pratchettin kirjoissa Posti kulkee ja Lyödään rahoiksi.
Kehitys ei kuitenkaan koskaan tule ilmaiseksi, ei edes komediallisessa fantasiamaailmassa. Rautatietä vastustavat kääpiöfundamentalistit, jotka alati sabotoivat ratoja. Näiden tekojen seurauksena pelkona on, että levottomuudet leviäisivät. Nykypäivän maailmaan heijastettuna Täyttä Höyryä on yllättävän ajankohtainen.
Sisällön puolesta teos on juuri sitä mitä Pratchettilta voi odottaa. Hyväntahtoista yhteiskunnallista tarinankerrontaa, johon on piilotettu vitsejä ja tilannekomediaa. Teos on jonkin verran kaavamainen, mikä ärsyttäisi jos uutta Pratchettia olisi tarjolla enemmän. Pratchettin heikentynyt terveydentila luultavasti näkyy tässä teoksessa pahemmin kuin muissa, sillä muutamat luvut tuntuvat tiivistelmiltä oikeiden lukujen sijaan.
Itselleni Pratchettin uusien kirjojen lukeminen on väistämättä surumielinen kokemus, niitä kun ei yksinkertaisesti ole enää tämän jälkeen kuin yksi jäljellä: nuortenkirja The Shepherd’s Crown.