Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Takakansi kuvailee Tytti Heikkisen esikoiskokoelmaa hakukoneella tuotetuksi runoudeksi, mutta kertoo, ettei kokoelma etsi tekstuaalista kaaosta, vaan pyrkii koherenssin tavoitteluun. Kuvaus on osuva: aines voi olla levotonta ja kokonaisuudessakin on tiettyä pyrähtelyä, mutta Täytetyn eläimen lämpö on sittenkin vallan täyspäistä luettavaa. Nämä tarinafragmentit vaikuttavat varta vasten kirjoitetuilta.
Heikkisen runoissa on jotain ilahduttavaa. Pidin niihin piirretyistä henkilökuvista. ”Korpiselkäläinen Ilja Iljits”, esimerkiksi, on jotenkin aivan absurdi kuvaus Ilja Iljitsin vaiheista, joka päättyy ihastuttavaan toteamukseen “On sanomattakin selvää, että hän villitsi kiinalaiset Stuttgartissa.”, kun on ensin kerrottu, miten vallankumouksen yhteydessä Ilja Iljitsin äänihuulet jouduttiin halkaisemaan ja myöhemmin kittamaan takaisin yhteen, luoden Ilja Iljitsille omintakaisen tavan laulaa.
”Lahoamisen päättyminen”-osion tekstit onnistuivat hipaisemaan useampaan kertaan, näissä runoissa on jotain syvästi nautinnollista.
Lääkäri katsoi ääriviivoja, näki niissä vainajan
ei ole varma, voiko pitkittää elämää
mutta lupasi jättää valot päällevarmuuden vuoksi.
Ei liene suurtakaan merkitystä sillä, mistä materiaali on lopulta naarattu ja millaisen matkan se on tehnyt, ennen kuin se on päätynyt paperille ja kansien väliin valmiina runona. Heikkinen on kuvannut itseään ”google-runouden easy reading -osastoksi”; helppolukuista ja vaivattomasti lähestyttävää runoutta Täytetyn eläimen lämpö mielestäni onkin.
Ei kepeää tai pinnallista, mutta ei myöskään konstailevaa tai ehdointahdoin vaikeaselkoista. Kielen rekistereitä hyödynnetään monipuolisesti ja kokoelma leikitteleekin tarinankerronnallisen aineksen lisäksi vaikkapa filosofissävyisellä runoudella tai tieteellisten tekstien tyyliin. Lopputulos on ilahduttava.
Siitä emme valitettavasti voi antaa tietoa.
Minä olen vain pieni järvi jossa eräs mies hukkui.
